Isät ovat tehneet sympaattisia biisejä lapsistaan paljon enemmän kuin lapset isistään. Isistä lauletut biisit ovat usein hiukan rankkoja.
The Temptations: Papa was a Rolling Stone – Ei ollut isä maisemissa elinaikaanaan ja jälkeenpäin osoittautui hiukan paskaksi jätkäksi.
The Clash: Bankrobber – Varmasti lapsen silmissä ihan symppisjäbä, mutta ammatinvalinta ei ehkä mennyt perheellisellä ihan kohdilleen.
The Doors: The End – Tästä on vaikea sanoa onko ongelman ydin isän, äidin vai pojan päässä.
TVT$: Daddy Drank Our Xmas Money – Kuulostaa ihan Temptationsin faijalta, jolla on kyllä ihan hyvin saattanut olla useampikin perhe…
Paul Simon: St Judy’s Comet – Kaikille isille tuttu tilanne, olivat sitten kuuluisia tai ei. Pentu ei halua nukkua vaikka seisoisi päällään ja laulaisi Wayfaring Strangeria. Hyvä meno.
Fredi: Isä kulje hitaammin – Aikuinen mies juoksee yön hämärässä pakoon pientä tytärtään. Eipä tule mitaleja tällä menolla…
Guy Clark: Desperadoes Waiting for a Train – Isähahmoja kylläkin, mutta ajavat saman asian, paremmin kuin TVT$:n, Temptationsin tai Fredin tapauksessa.
Harry Chapin: Cat’s in the Cradle – Tässäkin isä oikealla asialla.
Mitäs muuta tulee mieleen?
PS. Kiitos Lasse Kurjelle hyvästä ohjelmasta sunnuntain alkuiltäpäivässä…