A.W. Yrjänän sooloura on edennyt toiseen albumiin. CMX:n keulakuvana mainetekoja tehnyt muusikko kertoo Soundissa 7/26 uuden Eidolon-levynsä ideasta ja taustoista – kuten siitä, miten levy-yhtiössä reagoitiin sellaiseen ajatukseen, että albumi koostuisi vain kahdesta pitkästä kappaleesta. Alapuolelta voi lukea katkelman Toni Keräsen toimittamasta usean aukeaman mittaisesta haastattelusta, loput löytyvät sitten 14. elokuuta ilmestyvästä lehdestä. Entä mikä CMX:n tilanne nykyään sitten on? Siitäkin asiasta löytyy enemmän tietoa lehden sivuilta.
Puhe kääntyy musiikkiin ja Yrjänän soolodebyyttiin, vuoden 2024 Heliografi-albumiin. Artisti kertoo, että alun perin levyn oli tarkoitus olla varsin erilainen.
Yrjänällä oli valmiina materiaalipaketti, jonka pohjalta kokonaisuus olisi voinut muodostua eheämmäksi. Tuotantovaiheessa mukaan tuli kuitenkin monenlaista menneisyyden arkistoista.
– Siinä on useita vuosien varrella tehtyjä biisejä, jotka piti saada niin sanotusti ulos koneistostani. En häpeä yhtäkään kappaletta siellä. Olisin silti halunnut, että se olisi ollut yhtenäisempi. Toisaalta levy voisi olla huonompi, jos se olisi ollut sitä, Yrjänä pohtii.
Nyt ilmestyvään Eidoloniin tultaessa Yrjänän bändin kokoonpano muuttui hieman. Esimerkiksi tuottaja Erno Laitinen päätyi myös soittamaan kitaraa. Materiaalin suhteen lähestymistapa oli edelliskertaa systemaattisempi.
– Tein noin 60 demoa, enimmäkseen riffejä, joita alettiin työstää yhdessä yhtyeen kanssa. Käytimme ehkä kolmasosan pohjamateriaalistani. Lopulta se koostettiin kahdeksi laajaksi kokonaisuudeksi, Nom de Plume, Nom de Guerreksi ja Sotakirjeenvaihtajaksi.
Toinen kehityslinja oli keskustelu CMX:n pitkäaikaisen taustavaikuttajan ja Yrjänän nykyisenkin yhteistyökumppanin Gabi Hakasen kanssa.
– Juttelimme viime vuoden helmi-maaliskuussa puhelimessa, ja Gabi kysyi, olemmeko tekemässä keikkoja ensi kesänä. Että pitäisikö laittaa ulos ep.
– Sanoin, että odota, juttelen bändin kanssa. Sitten juttelimme ja soitin Gabille takaisin. ”Onko sulle ok, että tehtäisiin tulevalle levylle vain kaksi biisiä? Sillä tavalla kuin vanhan koulukunnan progevinyyli, että molemmilla puolilla on yksi pitkä kappale”, Yrjänä kertaa keskustelua.
– Toisessa päässä oli pitkän aikaa hiljaista. Sitten kuului: ”Voi vittu, antakaa palaa.” Siltä pohjalta alettiin sitten tehdä valmista levyä, ei mitään ep:tä.