PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA | Sarjassa tekijät kertovat, miten elämänsä kokevat
”Viis vuotta soittamista, kakskyt vuotta odottelua”, tokaisi Charlie Watts kameralle Stonesin 25-vuotisjuhlarundilla jossain Amerikan backstagella ja hiplaili kapuloillaan antiikkinahkasohvaan Satisfactionin komppia. Näillä maileilla mäkin oon jo hihvannu että venaaminen on osa muusikon toimenkuvaa, usein työläämpää kuin itse akti. Zeniä on etsitty vieraiden kaupunkien tuulisilla kaduilla, räntäsateessa, kurjuuden kuppiloissa, notkuttu puolituttujen frendien nurkissa, pohrattu hangessa järkkärin mökille lämmittämään saunaa, nukuttu matkakodeissa joiden nurkissa kummittelevat Olan, Tapsan, Juicen ja Baddingin haamut, joiden tilaihmehuoneissa leijuu homeen döfis ja nostalgian kultapöly.
Tänään on mun lucky day. Ketjuhotellin neljän tähden normihuone kaikkine herkkuineen
Tänään on mun lucky day. Ketjuhotellin neljän tähden normihuone kaikkine herkkuineen: LG:n brand new taulu-tv ja Gideonin vanha Uusi testamentti, minibaari, siipituuletin ja digikello peilipöydällä. Monta tuntia lusimista, LG syytää skeidaa kaikilta kanavilta, metsot lopettavat taistelunsa huoneen taulussa ja alkavat tuijottaa bunkalla notkuvaa urpoa, seinät käyvät tuttavalliseksi, digikello lotkauttaa uudet minuutit ikuisuutta äänekkäästi ja liian verkkaisesti. Pitäisikö rämpyttää kitaraa? Ei jaksa avata koteloa. Biisilista? Vitut, setti syntyy tai kuolee stagella. Kärpänen hyrisee ikkunaa vasten, se tahtoo ulos, niin minäkin.
Thaimaalaiset Converset on ohjelmoitu lompsimaan halki lauantai-iltapäivän autiuden joen rantaan, siitä manuaaliohjauksella Jätkän kynttilä -sillalle. Kirkas, kuulas, korkea keli. Ilmassa loppukesän lämpimänkostea haikeus, Ounasvaaran rinteillä ujo ruskan merkki. Avaruuden tuntu ja maan ikiaikainen hiljaisuus, siinä vain kaksi syytä miksi rakastan Lappia. Kemijoen vellovat vedet tuovat muistoja vuosien takaa.
Vuonna 1980 Avoimet ovet -rundilla Kemissä matkakodin isäntä sanoi että John Lennon on ammuttu. Multivisio-visionäärimme Kari Riipinen meni aivan pähkinöiksi, Lennon on Jeesuksen ohella sen suurin idoli. Lähes neljänkymmenen asteen pakkanen ei kohottanut tunnelmaa. Pari vuotta myöhemmin pojoja oli about kymmenen vähemmän kun keikkadösä, Black Star Line, pykähti Kolarin työväentalon pihaan. Sinä iltana Pelle Miljoona Oy tuli myös tiensä päähän. Nukuttiin keikkamestalla lämpöpattereihin liimautuneina, aamulla Taskinen lähti postiautolla kohti etelää, nähtiin kuus vuotta myöhemmin. Bussinkorjaajalla oli susikoira, se puri mua perseeseen rock.
Avaruuden tuntu ja maan ikiaikainen hiljaisuus, siinä vain kaksi syytä miksi rakastan Lappia
Takas matkaselliin ennen futismatsia. Stadikalla Arsenal johtaa 1-0 kun oveen koputetaan. Se on noutaja. Ekan kerran eläessäni astun mustaan limousineen, snadi suomalainen häpeänpuna poskilla, niinku Lada ois soveliaampi kulkupeli. Matkalla festarialueelle huudellaan kuskin kanssa mukavia, onneks ei tartte Nokiaa connecting people. Kaukopartiomiehen puntti alkaa täristä: illan esiintyminen Simerokissa on soolo. Tulee Tumppia, Melaa ja varsinkin roudari Illiä ikävä. Yksin esiintymiseen ei koskaan totu: mies, kitara ja huuliharppu, siinä eväät, sekä katastrofin ainekset. Toivottavasti brasilialainen perhonen ei läpsytä siipiään, jos skeban kieli katkeaa niin Pöllö on in the deep shit.
Backstagella pari bissee, sit gongi kumahtaa. Pitää ottaa stage haltuun ennen kuin se pakollinen jurripäinen tankki ehtii huutaa Moottoritietä. Raybanit päähän, peace & love ja rämpyti rämpyti:
”Kilometritehdas jengin työllistää
Ei maksa liksaa, tappaa svengin ja pokan syyllistää
Hallitus tarjoo laastarii sekä suolaa haavoihin
Panssarilasit ja mömmöjä kaikkiin vaivoihin.”
– Pelle Miljoona
(Julkaistu Soundissa 8/2013)