Enpä muista, kuinka monta kertaa olen törmännyt tämäntyyppiseen konseptiin instrumentaalialbumin kohdalla. Joku on tehnyt soundtrackin elokuvalle, jota ei ole olemassa. Voi haukotusten haukotus ja sijoiltaan menneet leuat.
Arizonalaistuneen ranskalaismuusikko Naïm Amorin ja Calexico-pomo John Convertinon hankkeen pelastaa pikateloitukselta se, että heidän ideallaan on pykälää syvemmät juuret kuin leffamusiikkiharhaan seonneilla perusräpeltäjillä. Sama konsepti on pitänyt Calexicon toiminnassa reilut 25 vuotta.
Kyseessä on siis tuttu juttu: tehdään musiikillisia maisemakuvia Yhdysvaltojen lounaisosien aavikkoseuduista. Spagettiwesternien soundtrackit ovat taas kerran olleet luomistyön referenssinä. Niukahko instrumentaatio luo kieltämättä tehokkaasti vaikutelman avarasta taivaasta ja silmänkantamattomiin pöllyävästä hiekkamaasta. Kaktus siellä, yksinäinen steel-kitara täällä.
Convertino on kokonaissoinnin luojana tiukasti kotikentällään. Amor on oikeasti tehnyt elokuvamusiikkia, mikä osittain selittää sen, että hänen kitaroineen markkeeraamissa aihioissa on tarinallisuuden tuntua. Viehättävät välähdykset alkavat ja loppuvat hieman mystisesti kuten score-teemoilla on tapana. Musiikin innoittaneita näkymiä ja tunnelmia kokemattomalle tämä western-kuvaelmien sarja jää tyylikkäästi soivan tapetin asteelle.