Superkokoonpanosta puhuminen on vaarallista, sillä samalla asetetaan odotus jollekin ylivertaiselle. Mutta juuri tuota sanaa Adrenaline Mobista on käytetty koko sen kolmevuotisen olemassaolon ajan. Kitaristihirmu ja biisintekijä Mike Orlando on ympäröinyt itsensä Symphony X -laulaja Russell Allenilla, Disturbed-basisti John Moyerilla ja Mike Portnoyn korvanneella Twisted Sister -rumpali A.J. Perolla. Toisella levyllä jatkuu tyypillinen jenkkimetalli paksuilla soundeilla, lyhyillä voimakkailla riffeillä ja vahvasti pauhaavalla laululla. Resepti on niin tavanomainen, että odotuksiin on vaikea vastata.
Levyn tarttuvimman biisin, Dearly Departedin, laulumelodiakulku kuulostaa Foo Fightersilta. Siinä on oikeastaan Men Of Honorin koko kuva, kirkkain hetki kuulostaa joltakulta muulta. Adrenaline Mobin vahvuutena on kuitenkin musiikkityyliinsä nähden liki yltiöpäinen kitarasooloilu, joka tuo tuoretta näkökulmaa tähän paksusti jynkyttävään genreen. Myös akustisilla kitaroilla koristellut balladibiisit luovat levylle laajempaa kuvaa. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä, että Adrenaline Mob on taitavuudestaan huolimatta perin tyypillinen jenkkibändi.