Agonizer on tosi syvältä. Kukaan muu ei ole keksinyt soittaa debyyttilevynsä julkaisukeikkaa Pyhäsalmen kaivoksessa yli 1400 metrin syvyydessä ja tavoitella mainintaa Guinnessin ennätysten kirjassa. Bändi sai mukavasti julkisuutta sellaisissakin medioissa, jotka eivät niin hirveästi raskaasta rockista perusta.
Vaikka temppu oli erikoinen, ei Agonizer sentään musiikillaan tavoittele ennätyksiä tahi muita erikoisuuksia. Eipä sen tarvitsekaan. Yhtye on pitkän kypsyttelyvaiheensa aikana vakuuttanut myös demosetiä, ja itse asiassa on outoa, ettei bändille ole kolahtanut sopimusta aiemmin.
Birth/The End seisoo vankasti rock-henkisen metallin maaperällä. Se ei juurikaan vilkuile sivuilleen eikä kyllä pahemmin eteensäkään, mutta perinnetietoiset biisit vakuuttavat. Sävellykset ovat onnistuneita, mutta erityisesti paneutuminen sovituksiin levittää pöydälle sopivasti yllätysmomentteja ja kiehtovia yksityiskohtia, jotta omaleimaisuuden värikirjolla päästään tavoittelemaan spektrin ääripäitäkin.
Birth/The End on silti vasta kohtuullisen hyvä päänavaus. Levyn kappaleet nimittäin enteilevät paljon suurempaa ja mahtipontisempaa ilmaisua.
