Uuden Eidolon-sooloalbumin 7. elokuuta julkaissut A.W. Yrjänä on näkyvästi mukana Soundin 7/26 sivuilla. Yrjänä puhuu Toni Keräsen toimittamassa haastattelussa muun muassa tuoreesta levystään, kirjailija Hippo Taatilan tekemästä Alkemisti-elämäkerrasta ja hiljaiseloon vaipuneesta CMX:stä. Tämä suomalaisen rockin merkkiyhtye lopetti äkkiarvaamatta toimintansa vuonna 2022, ja orkesterin jäsenet eivät ole viime vuosina enää keskustelleet keskenään. Mitä oikein tapahtui? Ohessa Yrjänän tarjoama tiivistelmä tapahtumien kulusta. Haastattelun perusteella pallo on Janne Halmkronan, Timo Rasion ja Olli-Matti Wahlströmin kenttäpuoliskolla. Loppuosan haastattelusta voi lukea lehdestä.
Cloaca Maxima. Torniossa vuonna 1985 perustettu CMX. Sen varjo ei poistune A. W. Yrjänän yltä koskaan, mutta se ei miestä haittaa. Viimeistä sanaa ei ole ehkä vielä sanottu.
Yrjänä kuvaa yhtyeen hajoamista traumaksi. Heliografi-soolodebyytin merkitystä ei voi ymmärtää ilman CMX:n loppua.
– Siinä oli kuitenkin takana 37 vuotta. Musiikin tekemisen jatkaminen oli silti välttämättömyys. Minun oli pakko tehdä Heliografi, että pääsen eteenpäin. En voi lopettaa laulujen tekemistä. Se on se, mitä olen aina tehnyt.
CMX:n historiaa ja lopunaikoja kuvaillaan Alkemisti-elämäkerrassakin, mutta kaiken ylle jää leijumaan tietty epäselvyys. Tämän haastattelun kiinnostavimmat hetket liittyvätkin CMX:n sisäisiin ristiriitoihin. Yrjänä puhuu asiasta avoimesti.
– Meillä oli noin kymmenen vuoden aikana syntynyt luottamuspula. Minusta tuntui, etteivät jäbät antaneet minun leikkiä, Yrjänä kuvailee.
Hänen mukaansa muut jäsenet olivat huolissaan CMX:n identiteetistä ja siitä, millaiseksi yhtyeen musiikki muodostuisi. Esimerkiksi Talvikuningas (2007) ei ollut kaikkien mieleen.
Tilanne oli Yrjänälle raskas, koska hän koki kantavansa päävastuun uusien ideoiden tuottamisesta.
– Pyysin jo 1990-luvun puolivälistä lähtien muilta jäseniltä enemmän materiaalia. ”Tuokaa biisejä.”
Kokonaisia kappaleita ei kuitenkaan juuri tullut.
– Samalla koin, että omia ideoitani alettiin rajoittaa. Se aiheutti kasvavaa turhautumista.
CMX:n yhteydessä on puhuttu veljellisestä rakkaudesta ja riitelystä. Yrjänä tunnistaa kuvauksen.
– Joo, esimerkiksi se tietty kaverillinen vittuilu oli kivaa. Mutta yhtyeen jäsenet eivät olleet mikään täydellinen ystäväjoukko. Meillä oli hyvin erilaiset maailmankatsomukset ja energiat.
Yrjänä ei syyttele entisiä bändikavereitaan. Pikemminkin hän kuvaa asioiden kulkua prosessiksi, jossa yhteinen toimintatapa lakkasi toimimasta.
– Alkemistissa kerrotun muille yhtyeen jäsenille lähetetyn sähköpostin jälkeen emme ole olleet tekemisissä. En edes saanut siihen mitään vastausta keltään. Tähän liittyen en halua hirveästi arvailla tai puhua muiden jäsenten ajatuksista. Voin puhua vain itsestäni.
Haastattelun lopussa nousee esiin kysymys, joka kiinnostaa varmasti monia CMX:n kuulijoita. Voisiko yhtye vielä joskus palata? Yrjänä ei sulje mahdollisuutta pois.
– En kuitenkaan ehkä olisi se, joka aloittaa kommunikaation. Mutta en sano ei. Ovi ei ole kiinni. Minä olen täällä.