ALAN PARSONS: A Valid Path

Abbey Road -studion apulaisäänittäjänä aloittanut Alan Parsons sai palansa rock-historiaa jo varhain taltioidessaan The Beatlesin viimeisiksi jääneitä sessioita sekä muutama vuosi myöhemmin purkittaessaan Pink Floydin ikisuosittua The Dark Side Of The Moonia. Moisten merkkipaalujen vaikutus lienee kiistaton miehen haluun säveltää myös omaa musiikkia. Silti Parsons on aina ollut enemmän hifistelijä kuin säveltäjä; audiofetisistit saavatkin varmasti monia riemunaiheita A Valid Pathiä kuunnellessaan. Ei sillä, että levy sisällöllisesti jäisi ainoastaan äänitapetiksi, mutta säihkyvien synasoundien taustalta ei sittenkään löydy mainitsemisen arvoisia neronleimauksia.

Ensi kertaa electronican monisyisiä konekudoksia kartoittava Parsons ei pakota uutuudellaan kuuntelijaa keskittymään, esteettisen elämyksen hyväksyminen sellaisenaan riittää. Jos A Valid Path olisi joulukuusi, siinä olisi runsaasti neulasia sekä muutamia todella häikäiseviä koristeita; kirkkaimmin levyn oksistolta loistavat The Crystal Methodin, Über-zonen sekä vanhan työtoverin David Gilmourin cameot. Tuon tason krumeluureilla saisi huomattavasti laihemmankin puunpalan näyttämään kohtuulliselta.