Johnny Cash levytti viimeiset albuminsa kuolemansairaana, ja elämän pakeneminen kuuluu musiikissa. Myös malilainen Ali Farka Touré (1939-2006) tiesi viime vuoden lopulla studioon mennessään, että tuleva albumi on hänen viimeisensä. Malilaisen aavikkobluesin ykkösmies päätti jättää testamentikseen levyn, joka elää vielä vuosikymmeniä tekijänsä jälkeen. Maestron laulussa, soitossa ja sävellyksissä ei kuulu pienintäkään uupumuksen merkkiä. On vaikea kuvitella, miten Savanesta olisi voinut tehdä paremman.
Touréa on monasti verrattu John Lee Hookeriin, mutta yhteydet Blind Willie McTellin lempeämpään ilmaisuun ovat yhtä ilmeiset. Linkki delta bluesiin tulee yhä selvemmäksi, kun harpisti Little George Sueref käy asiaan. Myös Pee Wee Ellisin tenorisaksofini soi kotoisasti tässä ympäristössä. Länsimaiset vieraat sulautuvat luontevasti Tourén ja tämän kiertuebändin hypnoottiseen sointiin. Kitara ja muut eksoottisemmat kielisoittimet hallitsevat ja paikalliset viuluntapaiset täydentävät. Rummut naputtavat taustalla puolihuomaamattomasti.
Ali Farka Touré merkitsi Malin vähin elein svengaavalle musiikille samaa kuin Fela Kuti Nigerian mehevämmälle afrobeatille. Hän vei kotimaansa kulttuurin maailmankartalle. Ei hassumpi saavutus mieheltä, joka tituleerasi itseään maanviljelijäksi.