Suuri yleisö tuntee kitarakonkari Andy Summersin The Animalsista ja The Policesta. Summers soitti myös aikoinaan kahdella Kevin Coynen levyllä ja oli mukana tämän bändissä kun se esiintyi Suomessa. Osa Summersin erikoisimmista irtiotoista ovat syntyneet yhdessä King Crimsonin Robert Frippin kanssa, ja kymmenestä instrumentaaliraidasta koostuva Metal Dog muistuttaa paikoitellen juuri Summers-Fripp-duon kitaransoiton rajojen venyttelyä.
Metal Dogin sävellyksissä on bluesiin, popin, etnon ja fuusiomusiikin piirteitä, eli aineksia kaikista niistä tyyleistä jotka Summers taitaa sujuvasti. Kappaleet soivat korostuneen ponnekkaasti, aina metallisesta ja hypnoottisesta nimikkoraidasta edelleen indonesialais-tyyliseen eksotiikkaan. Levyn tyylikirjo on lähes ylitsepursuava, ja koska Summers itse soittaa kaikkia levyllä kuultavia soittimia aina rumpuja myöten, toimii hän myös omana kapellimestarinaan – ja yltää teknisesti huikeisiin suorituksiin. Levyltä puuttuu kuitenkin sellainen henki tai koukuttavuus, joka houkuttelisi toistuviin kuuntelukertoihin.