ANTONY & THE JOHNSONS: The Crying Light

Arvio julkaistu Soundissa 1/2009.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.

Peter Hujarin valokuva Candy Darlingista kuolinvuoteellaan oli pysäyttävän hieno kansi Antony Hegartyn yhtyeen I Am A Bird Now -läpimurtolevylle (2005).

Arvio

ANTONY & THE JOHNSONS
The Crying Light
Rough Trade

Peter Hujarin valokuva Candy Darlingista kuolinvuoteellaan oli pysäyttävän hieno kansi Antony Hegartyn yhtyeen I Am A Bird Now -läpimurtolevylle (2005). Erityisen latauksen kuva sai musiikista, Antonyn valtoimenaan vellovasta, huumaavan ilmaisuvoimaisesta äänestä ja sikermästä, joka vangitsi 35 minuuttiin vavahduttavan punoksen seksuaalista energiaa, melankoliaa ja yönmustaa kalmaa. Aluksi edeltäjänsä ylevältä tulkinnalta kuulostava The Crying Light paljastuu ajan myötä tutuksi käsikirjoitukseksi, johon sovelletaan erilaisia draamallisia keinoja. Viimevuotisen Another World -ep:n kannessa 102-vuotiaan butoh-taiteilija Kazuo Ohnon saattoi vielä sivuuttaa drag-performanssina, mutta pitkäsoiton kannessa hän jäykistyy itkevän valon paisteessa hyytävään asentoon, kuin Nosferatu kuoleman kynnyksellä.

I Am A Bird Now on niin selväpiirteinen ja voimakas kokonaisuus, että Hujarin yhtä terävä valokuva ei ainoastaan vuotanut musiikkiin, vaan musiikki säteili takaisin kolme vuosikymmentä vanhaan kuvaan. Kazuo Ohnon poseeraus sen sijaan on niin järkähtämättömän väkevä, että epävarmasti vihjaileva The Crying Light on musertua sen alle; valoista ja varjoista huolimatta tasaiset pinnanmuodot ja kamarisoitinnus hätkähdyttävät valjuudellaan. Mataluus, dominoivat jouset, kirjailemattomat sävellykset ja tarkoitushakuisuudessaan teeskentelemätön sovitus kannustavat takertumaan entistä voimakkaammin Antonyn toismaailmalliseen ääneen, joka kiertää kehää seisovan musiikin ympärillä.

Antonyn hengästyttävä ääni – sen liikkuma-ala, väri, kirjo – on niin monesti haudannut ulkoiset puitteet, että kenties ensimmäistä kertaa tulee paneutuneeksi siihen, mikä alistuu tuolle verrattomalle, puhaltimelta kuulostavalle instrumentille: luonnosmaisiin kappaleisiin, joiden uskaliaisuus ja riisuttu esillepano hätkähdytti Another Worldilla. Jopa tuon välityön kuuloisen ep:n rinnalla The Crying Light on yhdestä puusta veistetty, tasapaksu kabaree, jolla ei ole uutuusarvoa saati erottuvaa motiivia. “I need another world/This one’s nearly gone”, Antony esittää Another World -laulussa. Siinä hän on epäilemättä oikeassa.

Lisää luettavaa