Ennen tätä ensialbumiaan puolen sataa kappaletta muiden artistien levyille nikkaroinut pianisti-laulaja Antti Kleemola on perinteisenä lauluntekijänä kuin kotoinen Elton John tai Billy Joel. Äänensä värin vuoksi Kleemola on kaiken lisäksi kuin adrenaliiniruiskeen saanut Anssi Kela.
Jotain parempaa -albumin kaikki asianosaiset vaikuttavat uusilta mutta asiansa taitavilta kyvyiltä. Antti Kleemola sovittaa laulunsa säestysyhtyeensä jäsenten kanssa musiikinopettajan ammattitaidolla jäljen ollessa oikeaoppisen korrektia. Teksteissään levy tilittää tavallisen ihmisen arkisia, haaveiden ja unelmien täyttämiä tarinoita.
Timo tahtoo -biisin sankarilla on urbaanimmassa muodossa sama ongelma kuin tv:ssä emäntää etsivillä maajusseilla. Surumielisyydessään oppikirjamainen balladi Marikan haaveet puolestaan pohtii elämän kulun vaihtoehtoisuutta. Tähän mennessä -biisiin Kleemola ja bändinsä ujuttavat U2-henkistä kitaraa ja Pikkusiskoa kallistetaan viihteellisen hard rockin suuntaan.
Jotain parempaa on albumi, jolla Antti Kleemolan onnistuu kääntää vanhakantaisuuden pieneksi hyveeksi.