Arthemesialla on takanaan pitkä historia ja yhtyeen Devs Iratvs -debyyttikin ilmestyi jo vuonna 2001. Vastoinkäymisiä on riittänyt ja miehistökin vaihtunut useaan otteeseen. Kokoonpanossa on kytköksiä muun muassa Korpiklaaniin, Ensiferumiin, Wintersuniin ja Barathrumiin, joten Arthemesia ei ole ihan mikä tahansa blackmetal-bändi.
Arthemesia tavoittelee suurempaa ja voimallisempaa ilmaisua kuin alan keskivertoryhmät. Yhtyeen musiikillinen anti ei hae voimallisuutta nopeudesta eikä sen synkistelyssä siis ole pelkkää näennäistä ankaruutta. Arthemesian melodisista maalailuista on helppo napata kiinni, mutta pitkän intron kaltaista mahtipontisuutta ei levyltä sitten löydykään. Bändin soundi on black-genrestä poiketen perin orgaaninen, jolloin yhtyeen äänimaisema kallistuukin kohti metsäläiskansan juuria aikaan, jolloin Jussi ja kuokka olivat vasta matkalla suolle.
Tuoreella levyllä leijuu savun ja turpeen haju, mutta se ei pistele nokkaan eikä saa silmiä kirvelemään. Arthemesian pitäisi päättää, mihin se keskittyy. Nyt käsillä on parikin vaihtoehtoa: joko suoraviivainen ilmaisu tai melodinen maalailu. Kumpikaan ei ole huono valinta.