Arvio: The 1975:n uutuus on kuin hyvää pullaa ilman rusinoita – oliko uusi tuottaja virheliike?

The 1975
Being Funny In A Foreign Language
Dirty Hit

Viime vuosien merkittävimpiin pop rock -yhtyeisiin hyvällä syyllä luettava The 1975 yhdistää viidennellä levyllään voimansa monien Taylor Swiftin ja Lana Del Reyn hittien taustalla olleen tuottaja Jack Antonoffin kanssa. Tuloksena syntynyt Being Funny In A Foreign Language on ehein albumikokonaisuus, jonka parilla edellisellä levyllään mosaiikin tavoin eri tyylejä kokeillut yhtye on urallaan tehnyt.

Suurimmaksi osaksi Being Funny rakentuu samalle kierrätetyn kasariestetiikan peruskivelle, josta The 1975 tunnetaan, mutta pientä vaihtelua tarjoilevat esimerkiksi jousille rakentuva, hiljalleen syttyvä Part Of The Band ja R.E.M.:iä muistuttava Wintering. Edellisen Notes On A Conditional Form -levyn (2020) suunnasta toiseen poukkoilu on enää kuin muisto vain.

Jack Antonoff on saattanut käskeä The 1975:ä keskittymään, mutta Being Funny tuntuu johdonmukaisuudessaan suorastaan tylsältä. Vaikka albumille on löytänyt tiensä kourallinen erinomaisia kappaleita, siltä puuttuvat ne sattumat, jotka tekivät The 1975:n aiemmista levyistä paikoin kenties päämäärättömiä, mutta ennen kaikkea yllätyksellisiä. Kun rusinat on napsittu pois, hyvästäkin pullasta jää kaipaamaan sitä jotain.