Levyarvio: The 1975 genrejen vuoristoradassa – Ihan Beatlesin veroinen vaikeasti nimettyihin levyihin ihastunut bändi ei silti ole

Arvio julkaistu Soundissa 5/2020.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

The 1975
Notes On A Conditional Form
Polydor

Hankalasti nimettyihin ja ylipitkiin levyihin mieltynyt brittikvartetti The 1975 pitää neljännellä albumillaan kiinni periaatteistaan. Tupla-albumin mittainen Notes On A Conditional Form on suhtautumisesta riippuen joko pirstaleinen tai monipuolinen äänite. Levyn 22 biisillä ehditään hyödyntää muun muassa melodista indierockia, discoa, modernia r&b:tä, ambientia ja elektropoppia. Aivan kuin The 1975 haluaisi olla post-everything mutta niin, että yhdistävänä tekijänä kaiken yllä leijuu bändin noin kolmekymppisten jäsenten tosiasiassa elämätön 80-lukulaisuus.

Edeltäjiensä tapaan albumin avausraita on tälläkin kertaa nimeltään The 1975. Lyhyen alkupalan sijasta nyt on kuitenkin tarjolla lähes viisi minuuttia ilmastoaktivisti Greta Thunbergin ambientisti säestettyä puhetta. Ja kun raivokkaan punkhenkinen rykäisy People käskee heräämään, niin The 1975:n sanoma ei jää epäselvksi. Musiikillisesti albumi etenee tämän jälkeen kuin kaikkia tarjolla olevia genrejä kyytiinsä napannut vuoristorata.

Notes On A Conditional Form on eittämättä kunnianhimoinen ja ansiokas työ mutta mitä pirstaleisuuteen ja monipuolisuuteen tulee, niin The Beatlesiin (1968) Matthew Healyllä ja kumppaneillaan on vielä matkaa.

Lisää luettavaa