Rovaniemeläinen Rosa Coste sai uralleen räjähtävän lähdön, kun hänen vuoden 2021 alussa julkaistu debyyttisinglensä Musta sai innostuneen vastaanoton niin median kuin myös kuulijoiden keskuudessa. Vain puoli vuotta myöhemmin Coste julkaisi harmillisen epätasaisen Ole varovainen -ep:n.
Debyyttialbumilla Costen ja hänen yhteistyökumppaninsa, jo ensi-ep:n tuottaneen KähinäPaten visio on tarkentunut. Levyn kuulas ja melankolinen r&b-soundi on harvinaisempaa Suomessa. Kiinnostavaa on se, kuinka levyn taustat eivät missään vaiheessa käy Costen laulusuoritusten päälle, vaan pysyvät varsin pidättyväisinä.
Se on viisas ratkaisu ottaen huomioon, että Olen on selkeän tekstikeskeinen levy. Jotkut kappaleet, kuten Elokuva, ovat hiukan kliseisiä, mutta suurilta osin tekstit ovat vakuuttavia. Erityisesti mieleen jää arkipäiväisiä ennakkoluuloja ja rasismia riipaisevasti käsittelevä Lapsi.
Suuret täysosumat jäävät uupumaan Costen debyyttialbumilta ja levyn syke on liiankin tasainen, mutta kokonaisuudessaan albumi on varsin vaivatonta ja miellyttävää kuultavaa. Kesähelteille levyn viileät soundit eivät sovellu, mutta onhan loput vuodesta aikaa syventyä tähän levyyn.
Haettiin uudenlaista ja minun kuuloista soundia, jotain mitä Suomessa ei olla vielä kuultu.
Soundi kyseli Rosa Costelta Olen-albumista ja artisti vastasi sähköpostitse.
Ensisinglesi Musta sai osakseen poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Loiko se paineita 2021 julkaistulle Ole varovainen -ep:lle ja olivatko nuo paineet vielä ensialbumia tehdessä läsnä?
– Musta on kaunis ja henkilökohtainen biisi, joka oli tärkeää saada ulos. Sen vastaanotto oli minulle täysi yllätys, sillä suosio tai julkisuus eivät ole missään vaiheessa olleet asioita joita tavoittelen musiikillani. Halu julkaista omanlaista, ajatonta ja tunteita herättävää musiikkia on vienyt minua eteenpäin – paineita vastaanotosta ei siis ollut myöhempienkään julkaisujen osalta. Tietysti paineita oli itseäni ja musiikinkuluttajien ajatuksia kohtaan. Paineet eivät ole kuitenkaan liittyneet siihen, saako albumi samaa huomiota kuin mitä Musta sai.
Levysi tekstit vaikuttavat todella henkilökohtaisilta. Millainen tekstien kirjoitusprosessi oli?
– Olen kirjoittanut albumin tekstit itse. Tekstit syntyivät orgaanisesti kotona ja studiolla takan ääressä. Haastoin itseäni ja pyrin olemaan teksteissä suoraviivaisempi kuin aiemmin. On helpompaa piiloutua tekstien taakse kierrellen kuin sanoa suoraan mitä ajattelee. Biisit kuten Ruska ja Aallot olivat raastavia kirjoittaa, koska niissä olen paljaana – haavoittuvaisempi kuin koskaan, kaikkien kuullen. Kyyneleet nousevat pintaan joka kerta Ruskaa kuunnellessa ja siitä tiedän onnistuneeni välittämään tunnetta tekstillä. Kirjoittaminen itsessään ei vienyt kauaa aikaa, mutta se tulee luonnostaan etenkin silloin kun on tilaa, tekemättömyyttä ja inspiroivia biittejä.
Kotimaisen ajanvietemusiikin kentällä r’n’b on jo vakiintunut tyyliksi muiden joukkoon. Sinun levytystesi kaltaista, itsetutkiskelevaa ja melankolista r’n’b:tä on kuultu Suomessa harvemmin. Haitteko levyn tuottaneen KähinäPaten kanssa tietoisesti soundia, joka olisi kotimaan äänimaisemassa poikkeuksellinen?
– Kyllä. Me haettiin Kähinän kanssa uudenlaista ja minun kuuloista soundia, jotain mitä Suomessa ei olla vielä kuultu. Jokainen biisi on erikseen yksilönä tehty, joten yhtenäisestä ja omasta soundista voi olla ylpeä. Osa biiseistä syntyi Kähiksen tekemien biittien pohjalta, osa tuli täysin minun päästäni, jolloin istuttiin yhdessä alas tekemään biittejä alusta alkaen sopivan kuuloisiksi.
– KähinäPatella on suuri kädenjälki soundini luomisessa ja olen siitä hänelle kiitollinen. Hän puskee äänimaailmojen rajoja, rohkaisee kokeilemaan uutta ja kuulee heti mikä toimii. Hän myös kunnioittaa toiveitani ja antaa minun kasvaa artistina. Opin albumia tehdessä luottamaan intuitiooni ja viemään vision loppuun saakka, vaikkeivat muut ymmärtäisi sitä vielä.
Teksti: Vilho Pirttijärvi