Arvio ja haastattelu: ”Me ollaan Kaksipäinen Koira ja me asutaan paholaisen temppelissä” – tässäpä levy, jolla syöksytään suoraan rock-tunteen ytimeen

Arvio julkaistu Soundissa 5/2024.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Kaksipäinen Koira
Paholaisen temppeli
All That Plazz

Kuinka olla yhdellä kertaa sekä repaleinen ja kuilun reunalla tasapainoileva että tiukka ja iskevä? Kun tehdään rockia laveasti ymmärrettynä punk-sateenvarjon alla, tällainen kombinaatio on tavoittelemisen arvoinen. 

Teksti-TV 666 -yhtyeen keulilla rokkaavan Tero Huotarin ja Bad Sauna- sekä Lala Salama -yhtyeistä tutun Aliisa Keräsen yhteisluomus Kaksipäinen Koira hengittää musiikissaan juuri spontaaniuden ja turhasta hinkkaamisesta vapaan tekemisen energiaa. 

Albumin yhden kaistaleen muodostavat extralyhyet rykäisyt näyttäytyvät eräänlaisina avainteoksina muotonsa puolesta. Paholaisen temppelin kappaleista kolme pyörii kestoltaan minuutin pinnassa. Kyse ei ole sattumasta eikä varsinkaan hassuttelusta. Kiihkeän tunnelman ja tarttuvien melodioiden varaan rakennetut purkaukset tuntuvat kärsimättömiltä syöksyiltä suoraan rock-tunteen ytimeen. Tässä on olennainen, emme halua jäädä jankkaamaan. Seuraava laulu, kiitos. 

Kaksipäisen kaksikon kappaleissa on mainio ristiveto, joka syntyy musiikista tihkuvan elämänjanon ja tekstimaailman tummanpuhuvan, jopa gootahtavan maalailun välille. Kuolema voittaa aina julistaa albumin avausraita, mutta tekee sen sydämellisen ja hurmahenkisesti soitetun modernin autotallirockin ja punkin keinoin. Synkästi sanaileva musiikki on ehdottomasti valon asialla. Hypnoottiset melodiat, rokkaavat kitarariffit ja ajoittain psykedelialeijailun puolella piipahtavat maalailut muistuttavat Huotarin Tekstari-tuotantoa, mutta nyt koukukas soitto on jätetty pykälää luonnosmaisempaan ja kevyemmin hengittävään tilaan. Hetkessä elävät ja avoimesti tunteikkaat säröiset tuokiokuvat eivät pyrikään spektaakkeliin. 

Kaksipäisen Koiran syntymä, millainen se oli?

– Oltiin Aliisan kanssa lounaalla viime tammikuussa ja sanoin, että olen aina halunnut tehdä tämmöisen lyhyistä biiseistä kasatun levyn, missä on lähinnä pelkkiä kertsejä vähän niin kuin Ryan Adamsin 1984-seiskalla. Aliisa sanoi, että se voi soittaa rummut jos niikseen. Oltiin kummatkin lomautettuna ja alettiin heti seuraavana päivänä tehdä uutta musaa.

Yhtyeen ja levyn nimi, mistä on kysymys?

– Yhdessä me ollaan Kaksipäinen Koira ja me asutaan paholaisen temppelissä aivan kuten kaikki muutkin. Ainahan tämä planeetta on ollut hullu mesta mutta tuntuu, että meno muuttuu vaan päivä päivältä hullummaksi. Sen takia on pakko yhdistää voimia hyvisten kanssa ja myllätä kaikkea pahuutta vastaan, vaikka sitten yksi biisi, levy tai keikka kerrallaan. Vähän niin kuin tulella tulta vastaan. Kyllä se siitä sammuu.

Mitä uutta uusi yhtye tuo kahden muutenkin aktiivisen touhuajan musiikilliseen elämään?

– Tämäkin on vähän kaksiteräinen miekka. Esimerkiksi minä pystyn toteuttamaan paljon helpommin niitä musiikillisia asioita, joita haluan. Tekstareihin verrattuna tässä on paljon vähemmän porukkaa, joten säädön määrä on huomattavasti pienempi kaikilla osa-alueilla. Sitten taas meillä on monta aktiivista bändiä, jotka keikkailee melko paljon ja tekee musaa jatkuvasti eli toki tämäkin täyttää kalenteria. Eli tämä bändi tuo paljon kaikkea lisää. Onneksi vain hyviä juttuja!

Lopuksi klassinen vänkäyksen aihe: mitä on punk?

– Punk on aina merkinnyt mulle vaihtoehtoa valtavirralle ja DIY-meininkiä. Voit tehdä mitä haluat musiikillisesti ja taiteellisesti. Ei ole rajoitteita, että pitää tehdä tietynlaista kamaa tai soittaa jotenkin tosi hyvin. Ajatus on tärkein. Ideat, asenne ja toteutus ratkaisee. Senkun nappaa soittimen kouraan ja alkaa tekemään. Olen useasti hokenut, että tehkää musaa, perustelkaa bändejä, ostelkaa levyjä ja bändien merchiä. Pidetään hyvät jutut käynnissä ja hauskaa kuten aina. Se on punkkia se!

Lisää luettavaa