Maamme on pitkään tarjonnut hedelmällisen maaperän bändeille, jotka soittavat sähkökitaravetoista instrumentaalimusiikkia. Välillä nämä bändit ovat jopa saaneet jotain omaperäistä irti hyvinkin konservatiivisista tyyleistä, kuten surf ja rautalanka. Suurin ja kaunein oli Laika & The Cosmonauts. Se aloitti surfista ja päätyi jonnekin muualle.
Tinyhawk & Bizzarro lähtee jostain parin askeleen päässä siitä kohdasta siellä jossain aivan muualla – ja tässä päivässä. Laikat toki kuultavat läpi kappaleessa ainakin kappaleessa Yorokobi. Yleisesti ottaen bändi osaa sulattaa luontevasti häkellyttävän määrän vaikutteita konemusiikista uuteen aaltoon ja tuaregibluesista AOR:ään. Esimerkiksi levyn nimibiisissä onnistutaan kuulostamaan kaikelta Moderatista Tinariweniin.
Joistain huipuista huolimatta sävellykset eivät aina mene yhtä tehokkaasti ihon alle kuin bändin tyyli ja soundi.
Jos tarkastellaan kokonaista pakettia, Jenni Kinnunen on helposti yksi parhaita kuulemiani suomalaisia kitaristeja: soundi, tyylitaju, oman soiton sovittaminen… Nekorok on todellinen voimannäyte kitaristilta, joka soittaa suvereenisti kaikkea kevyestä exotica-henkisestä näppäilystä Fripp- tai post-rock-julistukseen.