Arvio: Juha Tapio pohtii Tulihevosella elämän suuria kysymyksiä tutun äänen, kitaran ja poljennon kehystäminä

Moni kuuntelija löytää tästäkin kokonaisuudesta varmasti uuden voimakappaleensa.
Arvio julkaistu Soundissa 4/2026.
Kirjoittanut: Karoliina Kantola.

Arvio

Juha Tapio
Tulihevonen
Kaiku

Tulihevonen sisältää tasalaatuisen hyvää iskelmää ja on genressään onnistunut kokonaisuus. Oikeastaan juuri sitä, mitä Juha Tapiolta voi odottaa.

Levyn kappaleet pohtivat elä­män suuria kysymyksiä, painottavat toisen ihmisen tärkeyttä ja kertovat surullisemmistakin kohtaloista tutun äänen, kitaran ja poljennon kehystäminä. Enkeleitä, kesäöitä ja carpe diemiä unohtamatta.

Jotkin sanoitukset ovat kyynikol­le vähän liian siirappisia. Vaikkapa Maailma vastaan me sisältää nimi­sanojensa lisäksi pakolliset viilen­tävät tuulet, kimmeltävät lätäköt ja pimeän meren rannat.

Levyn parhaimmistoon kuuluu Puoliksi sun -duetto Viivin kanssa. Se on kevyenkaunis, toiveikas ja hy­vällä tavalla tarttuva kappale, jossa artistien äänet soivat erinomaisesti yhteen. Ultra Bran biisistä pätkiä lainannut Koska sinä tuo joukkoon suomirokkimaisempaa tyyliä. Älä unohda sua onkin sitten ihan tava­ramerkattua Juha Tapiota.

Kliseisesti kirjoitettu tai ei: Juha Tapio kuuluu Suomen iskelmätai­vaan kirkkaisiin tähtiin, ja Tulihevo­nen todistaa, että siihen on syynsä. Moni kuuntelija löytää tästäkin kokonaisuudesta varmasti uuden voimakappaleensa.