Arvio: Pää Kii tiivistää uutuudellaan ajan hengen – ja se henki on lohduton, synkkä ja pahaa oloa täynnä

Arvio julkaistu Soundissa 9/2018.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Pää Kii
Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan
Stupido

Kuuden vuoden vitutus on ohi – albumijulkaisun osalta. Pää Kiin toinen pitkäsoitto on useimpien sanoitusten osalta niin synkkää lunastusta, että tekee mieli kysyä Teemu Bergmanilta, onko kaikki hyvin. Eikä tietenkään ole. Maailma on kehittynyt niin paskaan suuntaan, että kuuden vuoden takainen pessimismi vaikuttaa jo katteettomalta optimismilta. Hyvin ei mene Aapo Rapin levyn kanteen piirtämällä spurgullakaan.

Pää Kiin toinen pitkäsoitto on useimpien sanoitusten osalta niin synkkää lunastusta, että tekee mieli kysyä Teemu Bergmanilta, onko kaikki hyvin. Eikä tietenkään ole.

Neljä albumin biiseistä on julkaistu aiemmin seiskatuumaisilla singleillä. Yhdistävänä linkkinä Pää Kiin vanhan ja uuden kokoonpanon (sekä Kytänsoittajien) tekemien versioiden välillä toimii Bergmanin lisäksi basisti Vekku Vartiainen. Kouvoloidien kansallislaulu Sweet Home Kouvola ja Kytänsoittajat/Vaarallista-splitille piilotettu loppumatkan kuvaus Rautamies ruostuu ovat vanhoista biiseistä kovimmat. Lapinpolthajat-splitillä julkaistu Aina jonon viimeinen lienee sekin tuttu vain paatuneimmille vinyylirunkkareille.

Tällaisesta häviäjästä kertova Sä veit mun levyt kirpparille on uuden albumin ehdottomasti sekä surullisin että tarttuvin ja svengaavin kappale. Hyvänä kakkosena tulee omien hautajaisten tunnelmat pikkurikumaiseen rock’n’rolliin kytkevä Yksi musta minuutti. Nimibiisi Koira lähtee piikille ja Mr. Masennus rypevät hyvin syvällä. Nyt mä haluun haistaa hieman liimaa kaahaa lähempänä Hurriganesia kuin nimellisesti itsestään selvää Ramonesia, ja hyvä niin. Sen sijaan Teemun lopun aikojen Joey Ramonea lähentelevä laulusuoritus Tie kotiin -kappaleella hyytää veren silkassa jylhyydessään.

Yksittäisten punkkarien ahdingolle naureskelun sijaan on kuitenkin iso tilaus koko yhteiskunnan läpäisevälle ahdistavan ilmapiirin ja asenteen positiiviselle muutokselle, johon herättämisessä tällä albumilla on tehtävänsä.

Jos huonoo onnee ei ois mul ei ois onnee ollenkaan pursuaa materiaalia, joka kaivetaan esille, kun edesmenneestä artistista rakennetaan postuumia legendaa. Yksittäisten punkkarien ahdingolle naureskelun sijaan on kuitenkin iso tilaus koko yhteiskunnan läpäisevälle ahdistavan ilmapiirin ja asenteen positiiviselle muutokselle, johon herättämisessä tällä albumilla on tehtävänsä. Tänä vuonna tuskin julkaistaan ajan hengen paremmin tiivistävää tai minulle tärkeämpää rokkilevyä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa