The Country Darkin hurmaava ja tarpeen tullen hurmeinenkin konsepti toimii edelleen erinomaisesti. Cramppien ja nyrjähdysten lataaminen pohjimosamiltaan rentoon ja rehvakkaaseen saluunakantriin kääntää harmittoman maaseutumusiikin synkeämmän ja kovapintaisemmaksi parkitun puolen esiin. Tämän takaavat mielenterveyden äkkilaidoilla liikehtivät, koleat tarinat, jotka ovat kuin Edgar Allan Poen ja James Ellroyn yhdessä esiin kaivamia ja kirjaamia sleaze-juttuja hyvyyden ja kauneuden turmeluksesta ja kuolemasta.
Kappalelista on kuin sensaatiomaisen pulp-lukemiston tai EC-kauhusarjakuva-albumin sisällysluettelo. Noitametsään eksytettyjen Hannun ja Kertun Cookie Trail on nerokas metafora yhtyeen harhapoluille, joilta leipämuruilla merkitty paluureititys katoaa.
Fonistilla ja uudella basistilla vahvennettu posse soittaa hyvin, näppärän menevästi ja vauhdikkaimmillaan suorastaan hilpeästi. Savolais-goottilaiset bastardimuusikot eivät kuitenkaan anna kansallisperimän lupsakkuusolettaman horjahtaa piiruakaan parodian tai puskafarssin suuntaan, vaan kunnia-asiana on soittaa oikeaa musiikkia oikein ja hallituin revittelyvapauksin. Kantri-svengiin istuvissa villeissä hihkaisuissa on karvas maku, ja jodlaukseksi kohoava väkivaltaballadi Beauty Queen Sodomized kiteyttää olennaisen hartaimmin.
