EXODUS: Tempo Of The Damned

Amerikkalaisen thrash metal -veteraanin Exoduksen kuudennen studioalbumin Tempo Of The Damned julkaisupäivänä tulee kuluneeksi kaksi vuotta yhtyeen alkuperäisen laulajan Paul Baloffin kuolemasta. Vaikka Baloffin sekopäistä tulkintaa levytettiin vain vuoden 1985 debyyttialbumille Bonded By Blood sekä vuonna 1997 taltioidulle ja julkaistulle comeback-livelle Another Lesson In Violence – Steve "Zetro" Souzan toimiessa muiden levytysten mikin varressa – pidetään Baloffia yleisesti Exoduksen oikeana laulajana.

Koska Baloffia ei saa enää herätettyä elävien kirjoihin, on Souza palannut riveihin. Ja kuinka ollakaan, on Tempo Of The Damned parasta mitä viisikko on saanut aikaiseksi sitten Baloffin aikaisten levytysten, onnistunein Exodus-albumi Souzalta. Souzan yksiulotteinen takakireä tulkinta on löytänyt uusia sävyjä, minkä myötä miehen ääntä kuuntelee aiempaa mieluummin. Kun myös yhtye soittaa tiukasti ja kappalemateriaali sekä Andy Sneapin tuotanto vakuuttaa, kuuluu Tempo Of The Damned ehdottomasti kaikkien niiden thrashereiden levyhyllyyn, jotka ovat hankkineet esimerkiksi Kreatorin, Destructionin, The Hauntedin ja Testamentin viimeisimmät albumit.

Tempo Of The Damned lyö kasvoille heti kärkeen kolme thrash metal-klassikkoa Scar Spangled Bannerin, War Is My Sheppardin ja Blacklistin muodossa. Ensimmäinen on rivakka näyttö kitaristien Gary Holtin ja Rick Hunoltin kyvyistä säveltää tarttuvia thrash-riffejä, toinen vahvojen riffien ja iskevän kertosäkeen menevä yhdistelmä sekä kolmas keskiraskas, tarttuva menopala Sepulturan Inner Selfin hengessä. Vaikka muu materiaali ei aivan yllä edellä mainittujen kappaleiden tasolle, on Tempo Of The Damned silti riittävän vahva näyttö todistamaan Exoduksen kuuluvan edelleen thrashin kärkinimiin.