New Yorkin rikkaasta post-disco-skenestä ponnistavan Say She Shen vokalistit ovat velkaa Chic-yhtyeelle, mikä kuuluu bändin nimestä (c’est chi-chi) ja etenkin singlebiisi C’est si bonin tyylistä. Ensivaikutelma naisten vokalisoinnista on kuitenkin 70-luvun viihdesoul à la Three Degrees tai Ritchie Family lievillä jazz-mausteilla.
Studiolivenä äänitetyn albumin kuplivasta soitannosta vastaava psykedeelinen souljazz-yhtye Orgone nostaa homman toiselle tasolle ja laulusolistien harmonioiden perusteella vertailut Minnie Ripertonin Rotary Connectioniin eivät ole perusteettomia. Valitettavasti intialaistaustaisen vokalisti Piya Malikin vaikutus ei kuulu samaan tapaan kuin hänen El Michels Affairin kanssa julkaisemassaan musiikissa.
Jos Say She Shen puolen tunnin mittaista esikoista Prism (2022) kritisoitiin lyhyestä kestosta, on lähes 70-minuuttinen Silver ylipitkä ja tyylillisesti hajanainen. Orgonen kitaristi Sergio Riosin tuottaman levyn biisimateriaali on joka tapauksessa kauttaaltaan vahvempaa kuin debyytillä ja Silver kasvaa kuunteluiden myötä. Mukaan on otettu myös Prismiä edeltänyt esikoissingle Forget Me Not, joka on edelleen yhtyeen ylivoimaisesti suoratoistetuin kappale.