Ensimmäisenä Kaitlyn Aurelia Smithin uudella levyllä kiinnittää huomiota runsauteen. Oma historia konemusiikin kuuntelijana ja tekijänä tuntuu usein olevan progressio kohti minimalismia. Prosessiin liittyy usein runsas suoltaminen, jota seuraa ankara karsinta.
The Kid ei koskaan käynyt läpi karsintavaihetta. Janalla, jossa yhdessä päässä on Sufjan Stevens hienoine läpisävellettyine stemmoineen ja toisessa päässä Antti Tolvi ympäröivän todellisuuden ääniä hullunkurisesti matkivine sattumineen, The Kid on puolessa välissä.
Levy on valoisa ja niin orgaanisen oloinen, että voimme puhua jonkinlaisesta organomorfismista, tarpeesta liittää synteettisesti tuotettuihin ääniin luonnollisia ominaisuuksia. Tämäkin on yhteistä Tolvin kanssa. Käänteisesti Smith sitten taas tekee omasta äänestään laulajana vähemmän orgaanisen, sulattaen osaksi syntetisaattorien mattoa.
Se mikä erottaa Tolvin ja Smithin ovat biisit. The Kid on oikeastaan aika hyvä poplevy.
Kyseessä on teemalevy, jossa kartoitetaan ihmisen kehityksen vaiheita vastasyntyneen levottomasta heräämisestä omaan olemassaolonsa perimmäiseen luonteeseen – I Am A Thoughthan on cogito ergo sum- kuoleman hyväksymisen tuomaan rauhaan kappaleessa To Feel Your Best.
