ASTOR PIAZZOLLA: Remixed

Perusidea jonkun oman lajinsa mestarin ajattoman musiikin tulkitsemisesta modernein keinoin vetoaa aina jo pelkän ajatuksen tasolla. Maistuukohan se Charlie Parker aikamme luovimmiksi muusikoiksi kehuttujen tuottajien uudelleenmiksaamana? Miltä Ennio Morriconen jylhimmät leffasävelmät kuulostavat tyylikkäiden dj:iden tulkitsemina? Entä miten tanssiklubien ruhtinaat taivuttavat Astor Piazzollan verenkarvaisen intohimoisia tangoja?

Tämä albumi ottaa mittaa juuri tuon argentiinalaisen tangon pahan pojan, Astor Piazzollan (1921-1992), vallankumouksellisesta materiaalista. Luomishuippuaan 1980-luvun alussa elänyt säveltäjä/bandoneonin soittaja ei kumarrellut kuvia, vaan uudisti kotimaansa pyhintä musiikkia vaikuttein, joita lainaili muun muassa jazzin sekä 1900-luvun klassisen musiikin piiristä. Hänen johtamansa The New Tango Quintetin levyttämää musiikkia luetaan edelleen uskollisesti kaikkialla maailmassa. Mutta Astor Piazzolla Remixed siis laittaa sahalaitaista ja kipunoivaa tangoa uusiksi sekä tuottajien että dj:iden toimesta.

Kenties on liikaa pyydetty, että uustulkinnoista vastaavat tahot olisivat jossakin elämänsä vaiheessa tulleet jollakin tavalla vaikutetuiksi versioimastaan musiikista. Ehkä kohtuutonta on myös ehdottaa, että heillä olisi jokin tuore näkökulma tulkinnan kohteeseen. Tämä tango nuevolle perustuva kooste ei nimittäin juuri toivoa tarjoa. Vaikka tekijöiden joukossa on maineikkaitakin nimiä (4Hero, John Beltran), saa puhtaat paperit – ilman sen kummempmaa lukkarinrakkautta tai kotikenttäetua – ainoastaan Nuspirit Helsinki. Eikä ryhmän kiitettävän dramaattinen luenta upeasta Verano Porteñosta todellakaan pelasta koko levyä.

Remixedin yliolkainen ote kulminoituu arvostetun brittiläisen radio-dj Gilles Petersonin kansiteksteihin. Juostenkustussa tekstissä mies vääntää Piazzollan kotikaupungin nimen huvittavaan muotoon Buenos Aries ja loukkaa suomalaisia väittämällä Nuspirit Helsinkiä norjalaiseksi ryhmäksi.