Punkpop-yhtyeenä aloittanut, mutta punkin hiljalleen unohtanut The Ataris teki lopullisen pesäeron menneeseen, kun se remontoi kokoonpanonsa ja palkkasi samaan syssyyn myös sellistin ja kosketinsoittajan. Haikealle Welcome The Nightille alkusysäyksenä toimi biisintekijä Kristop-her Roen pitkäaikaisen suhteen loppuminen. Melankoliseen materiaaliin haettiin inspiraatiota niin vanhasta Radioheadista kuin My Bloody Valentinestakin.
Lopputuloksesta kuultaa tietynlainen muutoksen halu, vaikka varsinaista kenkiintuijottelua Welcome The Night ei kaikessa nuutuneisuudessaankaan ole. Metsähallituksen puolelle sen sijaan rysäytetään, kun tekstien referensseinä käytetään muun muassa Oscar Wildea ja Allen Ginsbergia. Roen sanoitukset ovat kuitenkin yksiulotteista haahuilua ja menetetyn elämän vatvomista.
Paisutettua kokoonpanoa olisi surutta voinut käyttää rohkeamminkin, sillä kitaroiden varassa levy kuitenkin eteenpäin tuskaisesti laahustaa. Jo aihepiiristään johtuen Welcome The Night on melko raskasta kuunneltavaa ja ihan rehellinen kyllästyminen ehtii iskeä ennen kuin muutamat vahvemmat sävellykset (New Year’s Day, Connections Are More Dangerous Than Lies) nousevat esiin.