THE BABY NAMBOOS: Ancoats 2 Zambia

Trickyn newyorkilainen serkku Mark Porter kavereineen on päässyt kokeilemaan, että miten heiltä taipuu trip hop. Levy on julkaistu Trickyn ikiomalla Durban Poison -labelilla, jonka leima on aiemmin ollut ainakin Grass Rootsin ja Juxtaposen kansissa, ja onpa antikristus itsekin käynyt studiolla ainakin polttelemassa pilveä.
The Baby Namboosin konsepti ei ole mitenkään ainutlaatuinen, mutta Ancoats 2 Zambia kuulostaa silti yllättävän tuoreelta ja viileältä albumilta. Vähän oudosti lonksuvien hiphop-rytmien, vatsanpohjaa kourivien bassolinjojen, vahvaäänisen naislaulajan ja päivänvaloa pelkäävän tunnelman kombinaatiota on moni muukin yrittänyt saada toimimaan, mutta paras esimerkki lienee edelleen Trickyn oma Maxinquaye -klassikko vuodelta 1995. Itse asiassa The Baby Namboos -albumin pelkistetyt äänitaustat muistuttavatkin melkoisesti Trickyn esikoiseepoksen aikoinaan uniikkia soundia. Kaiken lisäksi The Baby Namboos -laulaja Aurora Borealisin äänikin soi välillä todella paljon Trickyn levyillä laulaneen Martina Topley-Birdin äänen tavoin.
Mesenaatin omat egotripit ovat pahimmillaan olleet aivan kuuntelukelvotonta kamaa. Onneksi The Baby Namboos on jaksanut pitää ahdistuksensa ja ambitionsa kurissa. Ehkä trip hop ei olekaan kuollut.