BEN HARPER: Both Sides Of The Gun

Arvio julkaistu Soundissa 05/2006.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.
Ben Harperilla on homma hallussa. Mies kirjoittaa kelpoja biisejä, laulaa sävykkäästi ja soittaa hemmetin hyvin lähes kaikkia soittimia. Varsinaista virtuositeettiakin löytyy miehen soittaessa kitaraa. Funkin, soulin ja bluesin perintö elää ja hengittää Harperin sormissa. Jotain olennaista kuitenkin puuttuu. Likaa ja särmiä.

Arvio

BEN HARPER
Both Sides Of The Gun
Virgin

Ben Harperilla on homma hallussa. Mies kirjoittaa kelpoja biisejä, laulaa sävykkäästi ja soittaa hemmetin hyvin lähes kaikkia soittimia. Varsinaista virtuositeettiakin löytyy miehen soittaessa kitaraa. Funkin, soulin ja bluesin perintö elää ja hengittää Harperin sormissa. Jotain olennaista kuitenkin puuttuu. Likaa ja särmiä.

Tuplalevyn materiaali on jaettu selkeästi kahtia. Valkoinen levy on balladivoittoinen ja mustalla pyörivät rouheammat bluesrockit. Raaka tyylijako vain korostaa perusongelmaa. Sinänsä muotovalioiden soul-balladien sovitukset ovat hienoja. Suuremmallakaan jousiarsenaalilla varustetut biisit eivät tukehdu, vaan soittimet jättävät elintilaa toisilleen. Rockatessa soitto on lihallista eikä svengissä ole valittamista. Silti Both Sides Of The Gun kuulostaa vähäverisemmältä kuin esikuvansa. Hahmot kuten Son House, Marvin Gaye tai Bo Diddley ovat nostaneet riman liian korkealle.

Toivoton tapaus tämä tupla ei suinkaan ole. Hitureista kaunein on pieni instrumentaali Sweet Nothing Serenade ja rockauksista kannattaa tarkistaa nimibiisin lisäksi ainakin stonerheviksi kääntyvä Serve Your Soul ja hienosti nimetty Please Don’t Talk About Murder While I’m Eating.

Lisää luettavaa