Palavasieluisen Ben Harperin uutukainen on eräänlainen löytöretki angloamerikkalaiseen rytmikirjastoon. Harper laajentaa ilmaisuaan varsin pelkistetystä folk-reggae-bluesista perinteisemmän rockin suuntaan. Burn To Shine kuulostaa aluksi hieman hankalasti lähestyttävältä, se on jotenkin liian vaivatottoman oloinen. Tämä johtunee siitä että Burn To Shine on pyrkimyksellisesti bändilevy, kun taas aiemmat kolme olivat enemmänkin Harperin soololevyjä mies ja kitara -pohjalta.
Kun palaset loksahtavat kohdalleen kuulijan yläkerrassa, biisit alkavat rullata letkeästi, paikoitellen melko ärhäkkäästikin (Less) ja toisaalta suvantokohtien orkesteroinneissa (Beloved One) on aitoa sävelempatiaa, joka pitää pimeän syksyn ahdistuksen kivasti kurissa.
BEN HARPER: Burn To Shine
Arvio julkaistu Soundissa 11/1999.
Kirjoittanut: Esa Kerttula.
Arvio
BEN HARPER
Burn To Shine
Virgin
Burn To Shine
Virgin