Turkulaisen Ben’s Diapersin neljäs albumi odotutti itseään niin kauan, että yhtyeen kuvitteli jo edesmenneeksi. Little Pilgrimsin (2005) seuraajalla kantriakin ymmärtäen kitaravetoinen kvartetti tekee jälleen sitä, minkä parhaiten osaa. Levy on taiten nikkaroitua voimapoppia.
Ben’s Diapersin valtteina ovat yhä hyvin kirjoitetut biisit ja genren kansainväliset mitat täyttävä soitto. Jostain syystä laulujen taso riippuu kuitenkin niiden temposta. Selkeästi riffailevat Radio Stations ja Thank You Girls ovat mainion kitarakoukun vetämän Language Of Solituden ohella levyn parhaimmistoa. Balladeihin rauhoittuessaan bändi liikkuu huterammalla maaperällä.
Vierailevat soittajat sävyttävät ja avartavat ansiokkaasti raitoja Remember Earth Warmlyn ja Fathers And Sonsin selloa myöten. Ben’s Diapersin kantrimieltymys selittää puolestaan The Good Lifen ja Pick Me Upin banjotäytteet.
”Paluualbuminsa” perusteella Ben’s Diapers on kutakuinkin entisensä. Kun bändin Akilleen kantapää on yhä Jaakko Söderströmin välittömästi suomalaisuutensa paljastava laulu, niin kehittymisen sijasta Ben’s Diapersin voi sanoa asettuneen jälleen aloilleen.