BILL FRISELL: With Dave Holland And Elvin Jones

Niin omintakeiseksi on Bill Frisell oman ilmaisunsa sekä soittajana että säveltäjänä hionut, ettei tavanomaisilla latteilla määritelmillä tunnu enää olevan merkitystä. Urheasti jonkinlaista laveasti käsitettävää "uutta Americanaa" luova Seattlen mahtimies osaa paitsi haistaa parhaat tuulet kaikista ilmansuunnista, myös toimia välittäjäaineena siinä modernien jenkkikitaristien ketjussa, jonka yhdellä laidalla operoi Marc Ribot, toisella David Torn. Näistä ensinmainittuhan soittaa kuin soveltaisi Dogme 95 -sääntöjä musiikkiin, jälkimmäinen taas prosessoi tuottamiaan ääniä Fellinin ja Greenawayn mieleen nostavalla ylenpalttisuudella. Mutta vain William R. Frisell pystyy perustamaan itsensä näköisen kodin molempiin mainituista ääripäistä – tai mihin hyvänsä kyseisen janan pisteistä.
Kantensa lempeän häiriintyneitä visioita maalaavalta sarjakuvamies Jim Woodringiltä ilahduttavasti taas tilannut kitaranero on tällä kertaa kutsunut studioon kaksi länsimaisen rytmimusiikin elävää legendaa. He ovat myyttinen rumpali Elvin Jones sekä basisti Dave Holland. Mitään Frisellin aiemmilla tuotoksilla esiintyneiltä muusikoilta pois ottamatta täytyy rehellisesti todeta, että yli kolmannesvuosisadan soittokokemus on valttia. Albumi ehtii vanheta piirun päälle kaksi minuuttia, kun vanhat herrat laittavat käyntiin järjen päästä irrottavan rullauksen. Tämän komppikaksikon työhön tutustumisen pitäisi olla obligatorista kaikille, jotka kehtaavat luennoida muille käsitteistä "svengi" tai "juuret". Kun kuvassa vielä uiskentelee Frisellin paikoin liudennetun lyyrinen, paikoin ruosteisen robusti kitara, kiemurrellaan pian aidon sävelellisen ekstaasin kourissa.
Tänä vuonna viisikymppisiään viettäneen Frisellin polku kulkee johdonmukaisesti, ja sen varrelle ovat jääneet muiden muassa soolo Ghost Town (2000), Naked Cityn koko brutaali corpus, pehmeä Quartet (1996), Vernon Reidin kanssa koestettu Smash & Scatteration (1985), eleginen Elvis Costello -duetto Deep Dead Blue (1995), Ginger Baker Trion energinen Going Back Home (1994) sekä kaikin tavoin upeat This Land (1994) sekä Where In The World? (1991). Uusimmallaan mies saa nämä kokemukset kulminoitumaan pakahduttavalla tavalla.