BILLY JOEL: My Lives

Arvio julkaistu Soundissa 01/2006.
Kirjoittanut: Antti Marttinen.
Mies, joka lakkasi tekemästä pop-musiikkia 1990-luvulla ja siirtyi klassisen musiikin pariin, olisi helppo kuitata pelkäksi rockin aallonharjalla ratsastajaksi. My Lives osoittaa kuitenkin, että pitkän taipaleen tehnyt Joel on monilahjakkuus, jolla on takanaan useampia elämiä. Hän on paljon muutakin kuin muutamista pehmoballadeista tunnettu "Amerikan Elton John", vaikka yhtäläisyyttä ja hengenheimolaisuutta kukkoilevaan brittikollegaan löytyykin.

Arvio

BILLY JOEL
My Lives
Columbia

Mies, joka lakkasi tekemästä pop-musiikkia 1990-luvulla ja siirtyi klassisen musiikin pariin, olisi helppo kuitata pelkäksi rockin aallonharjalla ratsastajaksi. My Lives osoittaa kuitenkin, että pitkän taipaleen tehnyt Joel on monilahjakkuus, jolla on takanaan useampia elämiä. Hän on paljon muutakin kuin muutamista pehmoballadeista tunnettu ”Amerikan Elton John”, vaikka yhtäläisyyttä ja hengenheimolaisuutta kukkoilevaan brittikollegaan löytyykin.

Pitkän linjan artistien bokseissa on usein se ongelma, että niissä on sekoitettu tekijän tunnetuimpia levytyksiä ja harvinaisuuksia, jolloin kuulija, jolla on jo ennestään useita esittäjän levyjä, joutuu ostamaan samaa tavaraa uudessa paketissa. Neljän cd:n ja dvd:n paketti on koottu järkevästi b-puoliin ja muihin harvinaisuuksiin keskittyen. Mukana on myös avainraitoja Joelin albumeilta, mutta varsinaiset hitit puuttuvat. Joka niitä kaipaa, voi hankkia biisit erillisinä kokoelmina.

Billy Joelin levyt tuotettiin pitkälti isoilla soundeilla ja kokoonpanoilla. Niinpä on kiintoisaa kuulla demoversioita tutuista lauluista tekijän säestäessä itseään vain pianolla. Keskeneräisiä töitä esitellään myös bändiversioina. Boksin varsinainen täky on konsertti-dvd River Of Dreams -levyn (1993) kiertueelta. Joel ja hänen iso kokoonpanonsa saavat niin tuolloin uusista kuin vanhemmistakin biiseistä – mukana myös niitä hittejä — livenä irti vankkaa jälkeä.

Monipuolisuus on osaltaan myös kansion rasite. Vaikka varhaisnäytteet ajalta ennen Joelin tähteyttä ovat mielenkiintoisia, lukuisat cover-tulkinnat miehen vaikuttajista (Elvis, The Beatles, Beach Boys…) jäävät kuriositeeteiksi. Tuskin konserttimusiikkinäytteetkään käännyttävät pianomiehen vanhoja kuulijoita uuteen uskoon, joten yhden cd:n tiivistys olisi terävöittänyt pakettia. Joka tapauksessa My Lives piirtää kannen näköisen omakuvan lahjakkaasta ja monipuolisesta artistista, jonka syvin olemus ei pääse esille pintapuolisessa tutustumisessa.

Lisää luettavaa