BISCUIT BOY: Fat Chance

Biscuit Boyn takaa löytyy 80-luvun loppupuoliskolla Housemartinsissa happy houria viettänyt ja Hullin ykköskvartetin hajottua Beautiful Southin yhdeksi 90-luvun brittipopin arvostetuimmista instituutioista kehittänyt Paul Heaton. Alter egollaan ja nimeämällä soolodebyyttinsä Fat Chanceksi Heaton lähettää leikkimieliset terveiset vanhalle bänditoverilleen, Housemartins-basisti Norman Cookille, joka tunnetaan paremmin nimeä Fatboy Slim.
Biscuit Boyna Paul Heaton ottaa ilmiselvästi rennommin kuin musiikkiaan pitkälle hiovan ja perfektionismiin taipuvaisen Beautiful Southin albumeilla. Fat Chancen raitojen spontaanimpi ilme selittyy osaksi sillä, että levyn äänityksiin on käytetty "vaivaiset" neljä viikkoa. Uusia tuulia Heatonin työskentelyyn ovat tuoneet myös uudet ja osin yllättävätkin soittajakumppanit. Beautiful Southin David Rotheray ja Damon Butcher ovat pienimuotisesti mukana, mutta huomattavasti heitä suuremman panoksen levylle tuovat Joe Strummerin Mescalero-miehet Martin Slattery ja Scott Shields. Levyn raidoista ehkä eniten Housemartinsin hilpeistä päivistä muistuttavalla ja sekä biisinä että tulkinnallisesti albumin hienoimpiin luettavalla Perfect Couplella Heatonin duettokumppanina laulaa sielukasääninen Sharon Eusebe. Lähes yhtä tyylikkäästi hoituu Heatonin ja Zoe Johnstonin yhteistyö mandoliinin kera irlantilaissävyisesti folkahtavalla Poemsilla.
Fat Chancen aluksi Biscuit Boy antaa rennosti svengaavan kymmenosaisen rakkauden oppitunnin. David Rotherayn kanssa kirjoitettu Mitch lähestyy haitareineen ja rehevän rhythm & bluesmaisine huuliharppuineen country & westernistä hölkkää ja square dancen rytkettä. Last Day Blues on haikean kaunis poplaulu ja vaikka Biscuit Boy ei uskokaan bluesiin, niin Real Sad Blues on pohjimmiltaan nimensä väärtti.
Biscuit Boy on tehnyt leppoisan ja helposti sulavan popalbumin. Ja vaikka Fat Chancen lyriikoista ei tapaakaan sapekkaimman Beautiful Southin yhteiskunnallisuutta, niin limboiluun Heaton ei sorru tälläkään sektorilla.