Black Rebel Motorcycle Clubia on äärimmäisen vaikea vastustaa jos yhtään pitää särökitaran äänestä. Lukuun ottamatta akustista Howl-albumia (2005) yhtyeen levytyshistoria pitää sisällään rockmusiikin herkullisimmin murisevia, surisevia ja pöriseviä kitaroita. Niitä riittää myös tällä viidennellä albumilla.
Beat The Devil’s Tattoolla kalifornialaistrio ammentaa samoista kitararockin ikoneista kuin aiemminkin: The Jesus And Mary Chain, The Velvet Underground, Primal Scream ja Spiritualized kaikuvat näissä meluisissa ja hypnoottisissa rock’n’rollin, punkin, shoegazingin, suobluesin, gospelin ja psykedelian ristisiitoksissa.
BRMC:n soundi on nyt ehkä onnistuneempi kuin koskaan. Usein jokainen elementti on enemmän tai vähemmän säröllä, mutta silti äänikuva on erotteleva ja täynnä nyansseja. Isoa ja brutaalia soundia kompensoi tyylitajuisen vähäeleiset sovitukset, joissa luotetaan toiston tehoon.
Yksittäisistä raidoista päällimmäisenä nousee esiin painostava Aya, mutta albumin kulmakiveksi kohoaa kymmenminuuttinen tehohoito Half-State. Silti on pakko myöntää, että levyn heikkous piilee sävellyksissä. Kokonaisuus kaipaisi muutamaa ykköstason biisiä, sellaisia kuin debyytin Whatever Happened To My Rock’n’roll.
Mutta en minä valita, vaan nautin.