BLACK REBEL MOTORCYCLE CLUB: Howl

BLACK REBEL MOTORCYCLE CLUB
Howl
Echo

Black Rebel Motorcycle Club -yhtyeen uutuusalbumin syntyprosessi liikkuu jossakin luontevan uudistumisen ja väkinäisen takin kääntämisen välillä. Aikaisemmin Jesus And Mary Chain -henkisellä särinäsurrauksella operoinut kolmikko on tajunnut olevansa pohjimmiltaan juureva puoliakustinen perinnerockyhtye.

B.R.M.C:n tyylillinen keikaus on jonkinlainen äkillinen ja lievästi pakonomainen vastine Spiritualized-ryhmän ja Jason Piercen kokeiluille. Emotionaalisesti syvä ja uskottava paheellisen elämän gospel ei kuitenkaan irtoa ihan nappia painamalla. Howl on päällisin puolin kelpo perinnerock- ja hampuusicountry-kokonaisuus. Levyn sointi on mutkaton ja tyylikäs eikä soitto- tahi laulurintamallakaan ole erityistä notkuntaa havaittavissa. Ulvaisun puutteet liittyvät enemmänkin musiikin pinnanalaisiin tulkinnallisiin kysymyksiin.

Siirryttyään hypnoottisesta kitaramöykästä akustisempaan työstöön B.R.M.C on huomaamattaan astunut myös todella isojen poikien painimolskille. Kings Of Leonin tapaisten juniorivääntäjien kanssa moottorikerholaiset vielä pärjäävät, mutta jo The White Stripes -osastolta tulee dunkkuun lujaa. Jack Whiten esikuvien kanssa ei näillä kevytleviteblueseilla kannata lähteä edes kokeilemaan.