Vuonna 1939 ensimmäiset lauluharmoniansa ilmoille hivellyt Blind Boys of Alabama toimii nyt kahdeksannella vuosikymmenellään, joten monenlaista juttua on ehditty kokeilla. Esimerkiksi viime vuosikymmenen retkeilyt bluesimman ja soulahtavamman ilmaisun parissa olivat erittäin onnistuneita. Varsinkin 2005 julkaistu Atom Bomb esitteli moneen venyvää lauluyhtyettä hienosti. Monille orkesteri lienee tuttu The Wiren ensimmäisen kaudelta, jonka teemana soi ryhmän vuonna 2001 Spirit Of The Century -levyllä julkaisema versio Tom Waitsin Way Down In The Holesta.
Bon Iverin Justin Vernon ottaa Blind Boys of Alabaman ja saattaa heidän avullaan maailmaan jonkinlaisen indie-version Santanan Supernatural-levystä. Ei olisi tarvinnut.
Uudesta levystä lukiessa pistää heti silmään laulaja Jimmy Carter kertomassa Wall Street Journalille etteivät he tienneet Justin Vernonista mitään ennen kuin saapuivat miehen wisconsinilaisessa maalaisidyllissä sijaitsevalle studiolle. Koko hommassa taitaa siis olla takana jonkun oman elämänsä Hal Willnerin tarve tuoda yhteen eri musiikillisia maailmoja enemmän kuin BBA:n omat ajatukset.
Tyylilliset kokeilut ovat pöhköjä tUnE-yArDsin Merrill Garbusin kanssa lauletun I’ve Been Searchingin ersatz-reggaesta Sam Amidonin mumiseman I Am Not Waiting Anymoren Beirut/Sufjan-pömpötykseen ja White Hinterlandin Casey Dienelin tulkitsemaan There Will Never Be Any Peacen desinfioituihin koneperkussioihin. I Am Not Waiting Anymorella Sam Amidon kuulostaa muuten harvinaisen orvolta ja tahtoo jäädä sekä orkesterin että taustalaulajiensa jalkoihin. Eikä hän ole ainoa. Itse tuottaja sössöttää Dylanin Every Grain of Sandin rasittavaan märkään tyyliin. Se on sääli, sillä ilman Vernonia biisi olisi hieno veto. Yhteisbiiseistä toimivin on Patty Griffinin kanssa kohkattu Jubilee.
Vahvimmat biisit ovatkin niitä, jotka Blind Boys hoitaa itse. Vernonilla on selvästi käytössään todella hyvältä kuulostava huone ja osaavia soittajia. Välillä, kuten avausbiisissä God Put A Rainbow In The Cloudissa, he pääsevät hienosti esille. Jos voisi toivoa muutaman raidan jäävän tältä levyltä elämään, ne olisivat juuri se ja loppupuolella oloa helpottava Take Your Burden And Leave It There.