THE BLUESKINS: Word Of Mouth

Useat bändit korostavat imagosyistä nuoruuden kaikkivoipaisuutta ja kukonpoika-asennetta, mutta lopulta vain harvojen musiikista löytyy todellista substanssia väitteille. Yhden vahvan kortin varassa pelaavat Young Heart Attack ja Electric Six ovat tähän pystyneet, mutta Pohjois-Englannista tuleva The Blueskins on näiden monotonisten tuuttaajien rinnalla oikea runsaudensarvi.

Bändin soinnin selkärangan muodostaa bluessävytteinen punkrock, johon sävyjä on haettu aina 60-lukuisesta psykedeliasta ja reggaesta lähtien. Ei siis ihme, että The Blueskins listaa suurimmiksi vaikuttajikseen niinkin erilaiset artistit kuin The Buzzcocksin, Led Zeppelinin, Bob Marleyn ja The Yardbirdsin.

Monipuolisuudesta huolimatta Word Of Mouth -debyytti ei itsetarkoituksellisesti esittele eri tyylien kirjoa, vaan kyseessä on todella kompakti ja linjakas pakkaus, joka kulkee eteenpäin hurjalla intensiteetillä. Rockbändi voi olla hyvä ilman persoonallista laulajaakin, mutta tullakseen legendaksi tai edes alakulttuurien palvomaksi kulttinimeksi, täytyy karismaa löytyä isolla kauhalla. The Blueskinsin keulakuva Ryan Spendlove on paitsi synnynnäinen rocktähti, myös yksi parhaista tulkitsijoista, joita matkani varrelle on vähään aikaan sattunut. Lisäksi mies osaa kirjoittaa hienoja kappaleita, joissa tuore ja särmikäs toteutustapa yhdistyy vaivattomasti pilke silmäkulmassa heitettyihin ja hyvin ulkoa opeteltuihin rock-kliseisiin.

The Blueskins on bändi, jonka ilosanoman voi kuvitella uppoavan niin liekkipaitaisiin kasipallorokkareihin kuin herkempään matskuun mieltyneisiin indie-fanaatikkoihin. Seuraavan kerran kun joku tuttavani erehtyy vihjaamaan rockin kuolemasta, tiedän minkä levyn hänelle soitan.