BODY/HEAD: Coming Apart

Arvio julkaistu Soundissa 12/2013.
Kirjoittanut: Juho Äijö.

Arvio

BODY/HEAD
Coming Apart
Matador

Haluaisin pitää kaikin puolin ihastuttavan Kim Gordonin tapaa muovata äänestä veistoksellisia muotoja, mutta lopputulos on tällä kertaa pääosin hahmoton yritelmä pyristellä eroon entisen yhtyeen maineesta sen omilla aineksilla. Yhdessä avantkitaristi Bill Nacen kanssa sävelletty ja esitetty Coming Apart ei varsinaisesti ole huono levy, vaan pikemminkin päämäärätön ja yllätyksetön. Älkää ymmärtäkö väärin – pidän metelistä ja hälyäänistä, mutta vailla kontekstia nekin ovat, no, vain meteliä ja hälyääniä. Onneksi punainen lanka löytyy ajoittain, Actressin ja Frontalin kaltaisten aggressiivisten, korviin porautuvien ja hitaasti etenevien dronekimpaleiden muodossa.

Body/Headin debyyttialbumia kuunnellessa havahtuu väkisinkin samankaltaiseen pettymykseen kuin Thurston Mooren uuden Chelsey Light Moving -yhtyeen kohdalla. Sonic Youth teki kumpaankiin projektiin verrattuna kaiken paremmin ja rikkoi populaarimusiikin kenttää albumeilla, jotka ovat kestäneet kuuntelua vuosia. Tuntuukin, että vain musiikillisen täyskäännöksen tehnyt Lee Ranaldo ja aina taka-alalla pysytellyt rumpali Steve Shelley ovat kyenneet pitämään kätensä puhtaina Sonic Youthin maineen tahrimisesta. Body/Headin ansioksi jää vain tarkoituksenmukainen epämukavuusalueelle pysähtyminen.

Lisää luettavaa