Soundissa 4/26 kuullaan myös Neurosis-orkesterin kuulumisia. Yhdysvaltalainen postmetal-yhtye vaipui hiljaiseloon seitsemän vuotta sitten, kun bändi antoi potkut keulakuvalleen Scott Kellylle, mutta tämän vuoden maaliskuussa orkesterin julkaisi viestin, jossa ilmoitettiin bändin paluusta. Muutama viikko aktivoitumisviestin jälkeen Soundin Timo Isoaho pääsi jututtamaan kitaristi Steve Von Tilliä Zoomin välityksellä. Pitkässä juttutuokiossa palattiin muun muassa Tuska-festivaalin tunnelmiin – Neurosis kun on soittanut Helsingin hevifestareilla pariinkin otteeseen. Lue katkelma pidemmästä haastattelusta alempaa.
On elokuun loppu 2022. Metallipioneeri Neurosisin laulaja-kitaristi Scott Kelly yllättää julkaisemalla karun Facebook-viestin, jossa hän myöntää ”vuosia kestäneen vaimon ja lasten emotionaalisen, taloudellisen ja fyysisen hyväksikäytön”. Samalla Kelly ilmoittaa poistuvansa kaikista musiikillisista valokeiloista.
Pitkäaikaista bändikaveriaan veljenään pitäneet muut Neurosis-herrat – laulaja-kitaristi Steve Von Till, rumpali Jason Roeder, basisti Dave Edwardson ja kosketinsoittaja Noah Landis – julkaisevat välittömästi vastineen, jossa he kertovat tuntevansa ”suurta inhoa ja pettymystä” Kellyn anteeksiantamattoman käytöksen johdosta. Samalla Neurosis-nelikko paljastaa ojentaneensa Kellylle välittömästi voimaan astuneen eropaperin jo vuonna 2019.
Uutinen iskee maailmanlaajuiseen Neurosis-kulttiin pommin lailla, mutta bändin jäsenet eivät avaa tilannetta sen enempää. Epätietoisuus yhtyeen jatkosta kestää lopulta kolme ja puoli vuotta.
Pisinkin odotus päättyy kuitenkin joskus. Tässä tapauksessa se loppui 20. maaliskuuta 2026, jolloin yhtyeen tiedonjakokanaviin ilmestyi paljonpuhuva viesti: ”Neurosis aktivoituu ja julkaisee ensimmäisen levynsä vuosikymmeneen. Aaron Turner liittyy kokoonpanoon. Bändi esiintyy kesällä Fire in the Mountains -tapahtumassa.”
Pari viikkoa yllätysilmoituksen jälkeen Soundin sivukonttorin tietokone alkaa kehrätä. Kun Zoom-yhteys pohjoiseen Dakotaan lopulta avautuu, ruudulla komeilee kaksi isoa koiraa.
– Hei, odottaisitko hetken? Päästän lemmikkini pihalle ennen kuin on liian myöhäistä, partasuinen Steve Vol Till naurahtaa.
Kun laulaja-kitaristi palaa ruudun äärelle, hänellä on kädessään ovenkahva.
– Olin näköjään vähän turhan kovakourainen. Taidan lähteä rautakauppaan, kunhan tämä juttutuokio päättyy!
Ennen kuin ehdin avata suutani, muusikko alkaa muistella takavuosien Suomen-reissuja.
– Olemme esiintyneet Tuska-festivaalilla kaksi kertaa. Toinen keikoista jäi erityisellä tavalla mieleen, sillä taivaalta ropisi vettä sen verran ärhäkästi, että jouduimme raahaamaan kaikki soittokamat lavan takareunaan – ja toki ne kastuivat silti. Toisaalta tunnelma oli aivan täydellinen, kun vyörytimme raskaita kitaravalleja yksi toisensa perään.
– Aiemmin samana päivänä vierailin joissain helsinkiläisissä museoissa. Olen kiinnostunut historiasta, ja Euroopassa riittää yllin kyllin nähtävää. Yhdysvalloissa? Ei niinkään.