BON IVER: For Emma, Forever Ago

Arvio julkaistu Soundissa 05/2008.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Tarina on hyvin tärkeä. Pari vuotta sitten Justin Vernon erosi tyttöystävästään ja samaan syssyyn hajotti yhtyeensä. Selviytyäkseen suruistaan hän ajoi tuntikaupalla kotiinsa Wisconsiniin ja muutti asumaan isänsä rakentamaan pieneen mökkiin metsän keskelle.

Arvio

BON IVER
For Emma, Forever Ago
4AD

Tarina on hyvin tärkeä. Pari vuotta sitten Justin Vernon erosi tyttöystävästään ja samaan syssyyn hajotti yhtyeensä. Selviytyäkseen suruistaan hän ajoi tuntikaupalla kotiinsa Wisconsiniin ja muutti asumaan isänsä rakentamaan pieneen mökkiin metsän keskelle. Siellä hän ampui peuroja ruoakseen ja pilkkoi puita pitääkseen mökin lämpimänä. Jossain vaiheessa Vernonin mieleen rupesi ilmestymään lauluja kuin tyhjästä ja niinpä hän alkoi äänittää niitä ajankulukseen. Ne muodostavat tämän herttaisen levyn rungon.

For Emma, Forever Ago -albumi kuulostaa juuri siltä, miltä yksin metsän keskellä äänitetyn levyn tuleekin kuulostaa. Sen balladit huojuvat ja horjuvat, mutta musiikin salaperäisyys vetää luokseen. Vernonin falsetto on vielä huomattavasti heiveröisempi kuin Neil Youngin tai Wayne Coynen. Kitaransoitto typistyy usein pelkäksi rämpyttelyksi ja monikerroksiset lauluosuudet on varmasti liitetty toisiinsa teipinpätkillä. The Wolves -kappaleen kolina kuulostaa siltä kuin tavarat putoilisivat kaapista oven auettua. Vähäiset myöhemmät päällesoitot eivät pilaa ainutkertaista tunnelmaa.

Justin Vernonin selviytymistarina pakottaa kuuntelemaan henkilökohtaisuudellaan – surullisuudellaan ja toiveikkuudellaan. Hänen ambientfolkinsa ei ole kaukana esimerkiksi Bill Callahanin ja Will Oldhamin tekemisistä, mutta se kuulostaa tuoreelta, koska tulee kuin tyhjästä.

Lisää luettavaa