CAESAR´S PALACE: Cherry Kicks

Tukholmalainen Caesar's Palace on erinomainen esimerkki bändistä, joka osaa hyödyntää rock'n'rollin menneisyyttä joutumatta sen vangiksi. Yhtye erkani jo kahden vuoden takaisella Youth is Wasted on The Young -debyyttialbumillaan varhaisten singlejensä kasvottomasta garage-kilotavarasta räväkäksi ja ilmeikkääksi moderniksi punk-yhtyeeksi.
Cherry Kicks jatkaa samaa kehityskaarta vielä pidemmälle. Levy on hieno osoitus siitä, että 1960-lukulaiselta garagepop-pohjalta voi päätyä muuksikin kuin henkis-musiikilliseksi muumioksi. Caesar's Palace sekoittaa melankolisen paatoksellisiin punk rock -hymneihinsä ennakkoluulottomasti teini-angstia, psykedeliaa, new wave-koppavuuttaa ja Guided By Voices -henkistä alternative-asennetta. Lopputulos ei ole retroaktiivista seisoskelua vaan hyville omille lauluille rakentuvaa ajankohtaista rock actionia. Laulaja Cesar Vidalin kirjoittama Right About Now aloittaa rähinän Lyresiltä varastetulla maagisella tremolo-väpätyksellä, kitaristi Jocke Åhlundin Subhuman Girl tuo keitokseen toimivaa robotti-tunnelmaa ja pohjustaa levyn ensimmäisen kliimaksin. Singlenäkin julkaistu Cracking Up on mahtava intohimoiseen surinakaapuun puettu rakkauslaulu.
Tämä on juuri sellaista haikealla farfisa-soundilla koristeltua vaikerrusta, jota sisäinen teinini rakastaa. Sama kiihko jatkuu levyn läpi niin, että pala nousee välillä kurkkuun. Murisevaan kitaravalliin leikataan nokkelia fiilis-viiltoja surullisilla urku- ja mellotron- kuvioilla ja hienovaraisilla dub-suhinoilla. Caesar's Palace vyöryttää kuuntelijan päälle pakahduttavia, viattomia ja särkyneitä tunnelmia, jotka saadaan hengittämään sopivasti sekaan annostellulla typeryydellä – sitähän hyvässä rockissa aina on. Only Youn säkeet, joissa lauletaan tytön karsastavasta katseesta ja Dumbo-korvista on juuri tätä virkistävän pönttöä poikahuumoria. Levyn ainoat lainakappaleetkin edistävät kokonaisuutta tehokkaasti. Lee Perryltä ja Junior Bylesiltä lainattu Fun And Games on vääntynyt letkeäksi folkrockiksi ja Punkrockerilla Jocke Åhlund versioi omaa Teddybears Stockholm -yhtyettään.
Pidän levyistä, joissa kappaleet muistuttavat toisiaan. Tuntuu hienolta, kun jokin moodi nappaa kädestä kiinni ja taluttaa mukanaan. Cherry Kicks on juuri sellainen levy. Se on energinen, röyhkeä ja mukavasti surullinen paketti, eräänlainen rikkinäisten rakkausvibojen kiihkeä teema-albumi. Jos levyn päättävä nimikkoraita ei olisi niin kaunis psykedelia-balladi saattaisin Cherry Kicksin takia lähteä ulos kadulle ja tehdä jotakin tyhmää.