Kaikki doomia joskus kumartaneet muistavat Dave Patchettin Cathedralille luomat kansikuvat, jotka kiehtoivat selittämättömyydellään ja värikylläisyydellään. Outoudesta huolimatta kuvissa oli aina rauhallinen tunnelma. Cantata Sanguin päällisin puolin säntillinen ja hienosti toteutettu musiikki, joka tarkemmalla tutustumisella paljastuu vaivoin kontrolloiduksi hulluudeksi, tekee saman vaikutuksen äänen keinoin. Cantata Sangui, veren laulu, puhaltaa Patchettin kuvat liikkeelle.
Helsinkiläisbändi rakentaa avantgardistisen maailmansa kahdella bassolla, kahdella laulajalla, koskettimilla ja rummuilla. Kitaroita ei käytetä ollenkaan, vaan ne korvataan neljä-, viisi- ja kaksitoistakielisillä bassoilla. Korostetusti on todettava, ettei tältä levyltä silti puutu mitään. Päinvastoin, ratkaisu tekee Cantata Sanguista tavallisuudesta poikkeavan, rikkaasti ja kekseliäästi soivan yhtyeen.
Anna Pienimäen samettinen ääni ja houkuttelevat laulumelodiat johdattavat musiikillisiin labyrintteihin, joissa levyn kokeellinen ilmapiiri paljastuu ja ottaa haltuunsa. Sanoituksetkaan eivät ole helposti pureskeltavia, sillä lähtökohdat voivat olla vaikkapa Babylonian mytologioissa tai Lasaruksen tarinassa.
On Rituals… -albumi on omintakeinen esiintulo, jossa pilkahtaa gojiramainen rytmiikka, vaanii arcturusmainen sekavuustila ja hehkuu vahva näkemys omista tavoitteista.