CELTIC FROST: Monotheist

Arvio julkaistu Soundissa 05/2006.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
Hellhammerin rauniolta noussut Celtic Frost keksi vuonna 1984 avantgarde-metallin, joka on sittemmin sulautunut osaksi montaa muuta metallin alalajia. Parhaimmillaan Celtic Frostin työt olivat nerokkaita, mutta toki yhtyeeltä löytyy myös rimanalituksia. Vaikka yhtye ei ehtinyt tai kyennyt nousemaan metallibändien ykkösliigaan, sen merkitys on kiistaton. Celtic Frostin rujossa tyylittelyssä oli paljon enemmän kuin silmitöntä raivoa. Se pystyi hyödyntämään punkin jälkimainingeissa toimineiden yhtyeiden taiderock-vaikutteita metallijuntassa, ja yhdistelmä oli nerokas.

Arvio

CELTIC FROST
Monotheist
Century Media

Hellhammerin rauniolta noussut Celtic Frost keksi vuonna 1984 avantgarde-metallin, joka on sittemmin sulautunut osaksi montaa muuta metallin alalajia. Parhaimmillaan Celtic Frostin työt olivat nerokkaita, mutta toki yhtyeeltä löytyy myös rimanalituksia. Vaikka yhtye ei ehtinyt tai kyennyt nousemaan metallibändien ykkösliigaan, sen merkitys on kiistaton. Celtic Frostin rujossa tyylittelyssä oli paljon enemmän kuin silmitöntä raivoa. Se pystyi hyödyntämään punkin jälkimainingeissa toimineiden yhtyeiden taiderock-vaikutteita metallijuntassa, ja yhdistelmä oli nerokas.

Pitkän tauon jälkeen koottu bändi asettuu yhä alkuperäisten lähtökohtiensa äärelle. Monotheistilta on aistittavissa bändin juuret sekä selvästi tavanomaista älykkäämpi suhtautuminen musiikin ja tekstin symbioosiin. Tänään Celtic Frost on paatoksellisempi kuin huippukautenaan. Musiikki on musertavan synkkää ja vaikeasti lähestyttävää. Monotheist ei pysty kilpailemaan Into The Pandemoniumin tai edes Morbid Talesin kanssa, mutta ei sen oikeastaan edes tarvitsisi. Celtic Frostilla on selvästi ollut paineita luoda taiteellisesti korkeatasoinen merkkiteos. Puolen vuosikymmenen kypsyttely on varmasti lisännyt paineita, sillä levyä on fanikatraan ohella odottanut mitä ilmeisimmin myös bändi itse.

Monotheistia riivaa jonkinlainen yrittämisen pakko. Fisher raottaa ovea Celtic Frostin nerokkuuden paratiisiin, mutta joutuu itsekin katselemaan sinne hieman ulkopuolisena. Yhtye on tiennyt, että sillä on ollut käsissään ainekset uuteen huippulevyyn. Visio on ollut kuitenkin liian utuinen, eikä bändi ole saanut muotoiltua sitä haluamaansa musiikilliseen asuun.

Monotheist on hämmentävä levy. Sillä on Obscuredin kaltaiset loisteliaat hetkensä, mutta kääntöpuolena Celtic Frost jää heikoimmillaan tekotaiteelliseksi kolinaksi, jolla ei ole merkitystä. Musiikissa silti piilee selvästi joitakin korkeampia arvoja, mutta niiden kaivaminen esiin tuntuu vaivalloiselta ja osin mahdottomaltakin. Ei Celtic Frost ihan näin vaikean kautta ole aikaisemmin pakottanut tutustumaan levyihinsä.

Lisää luettavaa