CHROMA KEY: You Go Now

"And if it`s all the same to you, then give me back my blue", kaikui päässäni vielä kauan Kevin Mooren myönnyttyä vihdoin soittamaan netissä uutta musiikkiaan yhden clipin verran suurelle yleisölle. Vuosi oli 1998 ja kappale oli mielestäni uskomaton. Tältäkö kuulostaa shred-fest-progen parissa kannuksensa ansainneen taiturin manifesti? Dead Air For Radiosilta lohkaistulla Colorblindilla Fates Warning -rytmikaksikon bass-heavy sorvailu rakentaa ensin pohjan Mooren tilaville sormioille, efekteille ja intiimille laululle, kunnes porraksittain kasvava groove sortuu ja vain piano jää soimaan.
Chroma Key otti ensiaskeleensa Mooren julistaessa Awake -sessioiden jatkeeksi rundia kaavailtaesssa jäävänsä mielummin kotiin. Päätöksen seurauksena laiva upposi ja moni Dream Theateria aktiivisesti seurannut nosti nyrkkinsä ilmaan Mooren puolesta Falling Into Infinityn saavuttaessa päivänvalon.
Kaikilla kolmella Chroma Key -julkaisulla – Dead Air For Radiosilla, demokokoelma This Is A Recordingilla ja You Go Now`lla – Moore on pyrkinyt syventämään ilmaisuaan ja kehittymään Space-Dye Vestin kaltaisista dramaattisista paisutteluista. Yhdessä tuottaja Steve Tusharin ja kitaristi David Iscoven kanssa nauhalle saatettu You Go Now onkin yllättäen kokonaisuutena edeltäjäänsä vaatimattomampi, mitä sovituksiin ja yksilösuorituksiin tulee. Studiossa ei luultavasti ollakaan enää hapuiltu kitaran, basson ja kosketinten saumattoman synteesin suuntaan, vaan Moore on tyytynyt kappalekeskeisempään lähestymistapaan. Toki albumi silti loistaa kosketinsoittajan omintakeisen soundipolitiikan ansiosta. Upeita hetkiä koetaan muun muassa Get Back In The Carin pitkähkössä väliosassa, jossa raskaasti filtteroitu piano painuu pohjalle maalailemaan antaen tilaa tremololla ladattujen urkujen ujellukselle. Heikkoja hetkiä ei mahdu mukaan Mooren asteikolla hieman ohueksi jäävän Apollo -tunnelmoinnin Lunarin ja nimibiisin lisäksi. Tiibetiläisen Buddhan tarinoinnista ja samplatusta naislaulusta koostuva When You Drive taas on toinen ääripää; epätodellisen oloinen kokemus ja tuotannollisesti loistava esimerkki Mooren mielikuvituksesta.
Lyriikkapuolella moni luultavasti valitsee Dead Air For Radiosin You Go Now`n edelle. Haikean melankolista Subwayta lukuun ottamatta albumin sanat eivät vaikuta kovin hiotuilta. Toisaalta Kevin tuntuu jo päässeen yli kaikkein tarpeettomimmista maneereistaan, mikä on tietysti positiivista. Kaiken kaikkiaan metaforinen maalailu on You Go Now`lla ehkä jopa hieman Dead Air For Radiosin päällekäyvää ahdistusta helpompaa ja kypsempää sulateltavaa: se tarjoaa tunteen, ei tapahtumaa.