Australian Sydneystä kotoisin oleva konkariyhtye on luonut omintakeista popmusiikkiaan jo reilun neljännesvuosisadan. The Church on kulkenut vaihtelevalla menestyksellä koko uransa ajan omaa polkuaan. Persoonallisesta otteestaan yhtye piti kiinni myös cover-albumillaan A Box Of Birds (1999).
The Churchin kitarapop on ollut välillä ilmeisempää ja toisina hetkinä salaperäisemmällä tavalla kiehtovaa. Tämä pätee myös Uninvited, Like The Cloudsiin, josta voi aistia lähes 80-lukulaista viileyttä. Pääosin seesteisen rauhallisesti työstetty materiaali on yhtä tasaista kuin esillepanonsa. The Church ei turvaudu laulujensa perille saattamisessa sen enempää voimaan kuin vauhtiinkaan. Yhtyeen strategiassa on jotain samaa kuin Echo & The Bunnymenin arvokkuudessa.
Uninvited, Like The Clouds ei ole kaikkein parasta The Churchiä, mutta albumiin tutustumista voi suositella, jos popmusiikille haluaa antaa enemmän kuin vain päiväperhon tai tapetin roolin.