THE CHURCH: Forget Yourself

Australialaisen The Churchin maailmanlaajuinen breikkaaminen oli 80-luvun loppupuolella hyvin todennäköistä. Starfish-levyn menestys ja pari pikkuhittiä petasivat bändille kaikki mahdollisuudet nousta U2:n ja Tears For Fearsin kaltaisten stadionrokkareiden joukkoon, mutta muutamassa vuodessa selvisi, ettei näin tule tapahtumaan. Hyvistä pitkäsoitoista huolimatta The Churchin musiikki taisi sittenkin olla liian vaikeaselkoista ja haastavaa suurelle yleisölle, eikä hittisinglen puuttuminen ainakaan helpottanut asiaa.

90-luvulla vain harva muisti bändin olevan olemassa. Harmi sinänsä, sillä erityisesti vuoden 1996 Magician Among The Sprits And Some on todellinen kadonnut klassikko, täynnä eeppistä ja ajatonta kitarapoppia, jonka pariin löysin kaverini johdatuksella muutama vuosi sitten. Forget Yourself on näin ollen ensimmäinen The Church -levy, johon pääsen pureutumaan tuoreeltaan.

Levyssä riittää pureksimista. The Churchin monipolviset kappaleet soljuvat vaivatta yli viiden minuuttiin, eikä niistä useimmiten löydy minkäänlaisia tarttumista helpottavia koukkuja. Kaiken lisäksi Forget Yourself vaikuttaa hyvin spontaanissa ilmapiirissä levytetyltä pitkäsoitolta. Aivan kuin bändi olisi heittänyt jamittelumyllyn pyörteisiin muutamia lauluaihioita ja niiden tulokset olisivat samassa puuskassa päätyneet narulle. Tallentunut jälki ei missään nimessä ole hutiloitua, mutta bändi on viisaasti jättänyt levylle pieniä rosoisuuksia ja epätarkkuuksia, vaikka niiden poistaminen jälkikäteen olisi ollut täysin mahdollista.

The Churchin levyt vaativat keskittymistä, joten vielä on vaikea sanoa onko Forget Yourself lintu vai kala. Bändin parhaimmiston tasolle se ei yllä, mutta kun vertailukohdaksi otetaan muiden saman aikakauden kasvattien nykypäivän tekeleet, on The Church ehdottomasti yksi kärkinimistä.