CLEM SNIDE: Soft Spot

Arvio julkaistu Soundissa 08/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Todellisuus ja maailman meno on tänä päivänä armotonta, sehän tiedetään. Tilanne ei kuitenkaan parane kyynisyydellä ja pessimismillä, vaikka moni rockin tekijä näyttää niin luulevan. Synkkyydessä rypeminen on paskahousujen meininkiä.

Arvio

CLEM SNIDE
Soft Spot
Fargo

Todellisuus ja maailman meno on tänä päivänä armotonta, sehän tiedetään. Tilanne ei kuitenkaan parane kyynisyydellä ja pessimismillä, vaikka moni rockin tekijä näyttää niin luulevan. Synkkyydessä rypeminen on paskahousujen meininkiä. Toivo ja valoisuus tällaisena aikana vaativat musiikintekijältä paljon enemmän. Elämä ilman toivoa on… toivotonta. Pateettista. Niin se vain on. Siksi olen niin tohkeissani Soft Spotista, joka jättää huulille selittämättömän hyväntuulisen virneen.

Clem Snide ei ole singer/songwriter, vaan Bostonista New Yorkin Brooklyniin pesiytynyt alt-country -kvartetti, jonka aseistariisuvat laulut tekee ja laulaa Eef Barzelay. En ole kuullut bändin kolmea ensimmäistä levyä, ne ovat kuulemma kyynisempiä, joskin hyviksi kehuttuja.

Joe Chiccarellin (Zappa, Lone Justice) nappiin tuottama Soft Spot on nimensä väärtti hoito. Sen mainiot laulut ylistävät rakkautta, optimismia ja kaikkea hyvää kakistelematta, selittelemättä, itsensä alttiiksi asettaen. Jos Barzelayn – joka taannoin löysi uuden naisen ja sai tämän kanssa lapsen – ääni ehkä ensin kuulostaakin pehmeässä täyteläisyydessään yli-positiiviselta, paneutuneella kuuntelulla sen syvä presenssi ja teeskentelemätön lämpö paljastuu. Samalla hänen pikku tarinansa paljastuvat harkitussa naivismissaan herkullisen humoristisiksi ja kaikkea muuta kuin tyypillisiksi. "I buried our love in the backyard/until it thaws we could play cards", mies maalailee leikkisän syntikan ja sliden saattamassa All Greenissä.

Bändi tukee intiimisti avaran äänikuvan keskipisteessä olevaa Barzelayta täydellisellä herkkyydellä ja upealla mielikuvituksella. Innoittuneisuuden aistii selvästi. Äärimmäisestä pienieleisydestään huolimatta laulut sisältävät pikantteja yksityiskohtia: vispilöitä, banjoa, huuliharppua, unimaisesti kauempaa kantautuvia puhaltimia, erikoisia kosketinsoundeja ja kuulorajalla hyvinkin psykedelisesti käyttäytyviä sähkökitaroita. Aivan oman tilan luomisen tunne on vahva alusta loppuun. Soft Spot on niitä valitettavan harvinaiseksi käyneitä albumeja, joilla on selkeästi oma persoona. Se on kuin ihminen, jonka seurassa jostakin syystä tulee aina hyvä olo. 

Lisää luettavaa