COME INSIDE: Fearless

Kitaristinvaihdoksen jälkeinen Come Inside on tehnyt tuottaja Nick Trianin suurella avustuksella pirun komean levyn. Triani selvästi luottaa bändin karismaan. Väljät sovitukset antavat poikien hiljentyä rauhassa tunnelmoimaan ennen seuraavaa rypistystä, hyvänä esimerkkinä lopetusbiisi Song For The Unborn Brother.
Fearless on selkeästi etenevä albumikokonaisuus, joka kulkee vaivattomasti huippukohdasta toiseen. Huomattavan usein huippukohta tarkoittaa sitä, että kitaristi Junnu Alajuuma päästetään valloilleen. Miehen Bernard Butler -vaikutteinen iloittelu on harvinaisen rohkeaa ja komeaa kuultavaa ja se onkin varsin määräävä tekijä Come Insiden soundissa. Toinen papukaijamerkki menee rohkeasti laulavalle Mikko Sippolalle.
Täysiä pisteitä Come Inside ei kuitenkaan ansaitse ennen kuin sävellykset ovat vahvempia ja hieman monipuolisempia. Fearlessilla suuri osa biiseistä on vähintään hyviä, mutta ilman näin vahvaa tuottamista levy olisi paikoitellen tylsä. Debyyttilevyltä löytyneiden Cliff Streetin ja Hold Me Now'n kaltaisia instant-hittejä Fearlessilla ei ole, mutta eivät ne näin tasaiseen kokonaisuuteen olisi välttämättä istuneetkaan. Nähtäväksi jää, miten uudet biisit toimivat livenä.
Come Inside kuulostaa hyvin kansainväliseltä ja valmiilta orkesterilta, toisaalta harva brittipopbändi onnistuu kuulostamaan näin suurelta ja itsevarmalta ollen samalla yhtä lämmin ja sympaattinen. Fearless tuntuu hankkivan puoli pistettä lisää joka kuuntelulla. Tällä hetkellä se on neljän pisteen arvoinen.