THE CRANBERRIES: Bury The Hatchet

THE CRANBERRIES
Bury The Hatchet
Island

Cranberriesin ura oli vähällä päättyä syksyllä 1996 kolmannen albuminsa merkeissä tehdyn kiertueen keskeytymiseen. Laulusolisti Dolores O'Riordanin väsähtäminen oli ajaa koko yhtyeen lopulliseen burn outiin, mutta pitkäksi venähtäneellä tauolla on ollut tervehdyttävä vaikutus. U2:n jälkeen Irlannin merkittävin ja menestyksekkäin bändi halua unohtaa menneet vastoinkäymiset ja aloittaa alusta. Ja Bury The Hatchet myös kuulostaa tuoreelta startilta.

Cranberriesiä aiemmin vaivannut ahdistus on Bury The Hatchetiltä lähes kokonaan poissa. Biisit ovat entistä vapautuneempia, iloisempia ja välillä jopa humoristisia. Bändin miesten soitto on myös hivenen standardimaisempaa kuin ennen. Tämä on kuitenkin hyväksyttävissä, sillä Dolores O'Riordanin laulu on popimpanakin se tulisieluinen voimanlähde, josta Cranberriesin omaleimaisuus on aina kummunnut. Animal Instinct on Bury The Hatchetin hämmentävän kevytpoppinen avaus. Vikkelärytminen Copycat on albumin pirtein esitys ja Saving Grace muistuttaa elämän pienten asioiden tärkeydestä. Fee Fi Fo puhuu levyn vakavinta asiaa ja Delilah todistaa, ettei Cranberries ole antanut rockin jäädä kokonaan popin jalkoihin. Piano- ja jousijohtoinen balladi Dying In The Sun päättää levyn herkissä tunnelmissa.

Cranberries on jättänyt taakseen vanhat julistavat päivänsä, mutta menetys korvautuu täysin albumillisella laadukkaita poplauluja.