Irlantilainen The Cranberries tekee paluun yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ei olisi ehkä kannattanut.
Tuntuu jokseenkin käsittämättömältä, että The Cranberries onnistui tekemään 1990-luvun puolivälin paikkeilla useamman klassikoksi määriteltävän popkappaleen. Uudella Roses-albumilla soittava yhtye kun kuulostaa niin mitäänsanomattomalta.
Tuottajan pallilla istuu Stephen Reed. Sama kaveri, joka oli mukana tekemässä yhtyeen 17 miljoonaa myynyttä, hienoa No Need To Argue -albumia (1994), mutta myös umpisurkeaa Wake Up And Smell The Coffee -levyä (2001). Olisiko jo ollut aika vaihtaa miestä?
Roses-albumin yleisilme on väsynyt ja ponneton. Laulaja Dolores O’Riordanin huokailemat keskitempoiset ja keskinkertaiset mollisävelmät ovat toinen toistaan puuduttavampia. Kun O’Riordan laulaa Losing My Mind -kappaleessa menettävänsä järkensä, en ole vakuuttunut. Luulisi hulluksi tulemisen tuntuvan hieman pelottavammalta. Nyt se kuulostaa yhtä pahata kuin jäätelön tippuminen maahan.
Dolores O’Riordanin eduksi on kuitenkin sanottava, että ilman hänen persoonallista ääntään The Cranberriesissa ei olisi mitään muistamisen arvoista. Yhtyeestä on hyvää vauhtia tulossa Irlannin vastine Phil Collinsille.